31.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 34/5

1.1.1

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin (3) muutoksilla, jotka koskevat Basel III-säännöstön (4) pilarin 2 vaatimusten täytäntöönpanoa, pyritään yhdenmukaistamaan unionissa harjoitettavaa valvontaa määrittelemällä kertyneen pääoman osatekijät selkeämmin ja ottamalla käyttöön omia lisävaroja koskevat pilarin 2 mukaiset ohjeet sekä kiristämällä merkittävästi edellytyksiä, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset saavat käyttää valvontavaltuuksiaan tässä yhteydessä.

1.1.2

Vaikka EKP suhtautuu yleisellä tasolla myönteisesti valvonnan yhdenmukaistamiseen, ehdotus omien varojen lisävaatimuksia koskevien teknisten sääntelystandardien kehittämisestä ei ole asianmukainen keino tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Ensinnäkin pilarin 2 mukaiset pääomavaatimukset ovat laitoskohtaisia, mikä edellyttää toimivaltaisilta viranomaisilta valvontaan perustuvaa harkintaa. Se, että nojaudutaan yksinomaan Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) teknisiin sääntelystandardeihin tai käytetään niitä riskitekijöiden osina, ei johtaisi laitoskohtaiseen, riskiperusteiseen lähestymistapaan, jossa otettaisiin huomioon laitosten riskiprofiilien moninaisuus, ja sillä itse asiassa estettäisiin toimivaltaisia viranomaisia pysymästä riskien ja alan kehityksen tasalla.

Toiseksi EPV:n ohjeet valvojan arviointiprosessin (SREP) (5) yhteisistä menettelyistä ja menetelmistä tarjoavat jo yhteisen perustan valvojan arviointiprosessin yhtenäiselle täytäntöönpanolle unionissa, mikä mahdollistaa riittävän valvontaan perustuvan harkinnan, jota voidaan täydentää käyttämällä EPV:n vertaisarviointeja. Yhdenmukaistaminen on syventynyt viime vuosina huomattavasti näiden ohjeiden (6) täytäntöönpanon myötä ja sen ansiosta, että EKP on pannut täytäntöön valvojan arviointiprosessin menetelmäkuvauksen, jota sovelletaan yhtenäisesti yhteisen valvontamekanismin (YVM) piirissä (7).

Tämän positiivisen kehityksen perusteella EKP katsoo, että tämänhetkinen kehys on asianmukainen ja että yhteismarkkinat hyötyvät edelleen yhdenmukaistamisen ansiosta olemassa olevista keinoista, joita mahdollisesti täydennetään käyttämällä edelleen EPV:n vertaisarviointeja.

1.1.3

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin muutoksilla annetaan lisäksi luottolaitoksille eikä valvontaviranomaisille valta päättää tietyin rajoituksin omien varojen koostumuksesta pilarin 2 vaatimusten täyttämiseksi, ja niissä suljetaan pois mahdollisuus edellyttää pilarin 2 vaatimusten täyttämistä kokonaan ydinpääomalla (CET 1). EKP katsoo, että valvontaviranomaisille pitäisi jäädä valta asettaa omien lisävarojen koostumusta koskeva vaatimus ja edellyttää, että omien varojen lisävaatimus täytetään yksinomaan ydinpääomalla. Vakavaraisuuden kannalta pankkikriisi ja äskettäiset markkinatapahtumat ovat osoittaneet, että esimerkiksi ensisijaisen lisäpääoman käsittelyyn saattaa liittyä merkittäviä haasteita, koska sen tappionsietokyky ei ole niin hyvä kuin ydinpääoman ja sen kustannukset vaarantaisivat luottolaitosten kannattavuuden. Lisäksi EKP:n käytäntönä on ollut asettaa pilarin 2 mukaiset pääomavaatimukset siten, että ne täytetään ydinpääomalla, siitä lähtien, kun se aloitti vakauden valvontaa koskevat tehtävänsä. Kun unionin lainsäädäntöelimet edellyttivät, että pääomapuskurit täytetään käyttämällä vain ydinpääomaa, ne vahvistivat haluavansa mieluimmin korkeimman laatuista pääomaa. Käytännön muutos johtaisi luottolaitosten kannalta heikompaan ennakoitavuuteen sekä epäyhdenvertaisiin toimintaedellytyksiin.

1.1.4

Vaikka yhteisen perustan käyttöönotto pääomaa koskevan ohjeistuksen antamiseen helpottaa tällaisen ohjeistuksen yhdenmukaista täytäntöönpanoa koko unionissa, EKP katsoo, että ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitäisi näkyä selvemmin joustavuuden tarve pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen määrittämisessä. Erityisesti pitäisi ottaa huomioon stressitestin kynnysarvon ja pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen määrittämisen välinen suhde. Koska valvontastressitestit ovat lähtökohtana pilarin 2 mukaisen ohjeistuksen vahvistamiselle, ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitäisi nykyisin noudatettavien kansainvälisten parhaiden käytäntöjen mukaisesti myös sallia toimivaltaisten viranomaisten soveltavan stressitesteissä kaikkien luottolaitosten osalta kiinteää kynnysarvoa, joka voi olla alempi kuin yhteenlasketut valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimukset. Pitäisi olla pysyvästi mahdollista noudattaa joustavuutta kiinteän kynnysarvon käytössä. Lisäksi yhteenlaskettujen valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimusten käyttö pitäisi räätälöidä stressitestissä käytettävän menetelmän mukaiseksi. Esimerkiksi yhteenlaskettujen valvojan arviointiprosessin vakavaraisuusvaatimusten kynnysarvon käyttäminen epäsuotuisassa skenaariossa edellyttää taseeseen perustuvan dynaamisen lähestymistavan soveltamista. Lisäksi ehdotettuihin vakavaraisuusdirektiivin muutoksiin pitäisi sisällyttää kolmen vuoden uudelleentarkastelua koskeva säännös.

1.1.5

Olisi myös selvennettävä tarkemmin, miten pilarin 2 mukainen pääomaohjeistus vaikuttaa yhteenlaskettuihin puskurivaatimuksiin. Pitäisi erityisesti välttää mahdollisia ristiriitoja vastasyklisen pääomapuskurin tavoitteen kanssa. Tämä sisältää sen, että poistetaan viittaukset ”suhdannevaihteluiden” käsittelemiseen pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen tavoitteista. Vaikka pilarin 2 mukaisen pääomaohjeistuksen ja pilarin 2 mukaisten pääomavaatimusten päällekkäisyyttä pitäisi välttää, ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa pitää lisäksi selventää, että jos stressitestissä todetaan muita luottoriskityyppejä hypoteettisessa tilanteessa ja nämä ovat osa pilarin 2 mukaisia vaatimuksia, toimivaltaisille viranomaisille jää edelleen mahdollisuus soveltaa toimenpiteitä, joilla näitä riskejä käsitellään pilarin 2 mukaisessa ohjeistuksessa.

1.1.6

Ehdotetuilla vakavaraisuusdirektiivin muutoksilla rajoitetaan toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaa edellyttää luottolaitoksilta lisätietojen toimittamista tai tietojen toimittamista useammin. Vaikka EKP antaa täyden tukensa taustalla olevalle tavoitteelle välttää kaksinkertaista raportointia ja alentaa raportointikustannuksia, mahdollisuus edellyttää tapauskohtaisesti yksityiskohtaisempia tietoja on olennaisen tärkeä, jotta voidaan arvioida asianmukaisesti luottolaitosten riskiprofiileja muun muassa valvojan arviointiprosessia varten. Näitä riskejä on vaikea kartoittaa täysin etukäteen yhdenmukaistetulla raportoinnilla erityisesti sen vuoksi, miten luottolaitosten toiminta ja riskit kehittyvät. Toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi aina kerättävä yksityiskohtaisia lisätietoja, jotta ne kykenevät arvioimaan asianmukaisesti luottolaitosten vahvuuksia ja heikkouksia erityisten riskien tai omaisuusluokkien osalta, esimerkiksi ongelmaluottojen osalta. Tästä syystä EKP katsoo, että nämä rajoitukset pitäisi poistaa ehdotetuista vakavaraisuusdirektiivin muutoksista.

1.1.7

Toimivaltaisille viranomaisille pitäisi sallia omia varoja koskevien vaatimusten asettaminen aina kun korkoriski on tosiasiallinen huolen aihe eikä vain silloin, jos riskit ylittävät tietyn ennalta määritetyn kynnysarvon. Lisäksi EPV:lle ehdotettu tehtävä täsmentää tiettyjä käsitteitä, jotta kyettäisiin arvioimaan luottolaitoksille kaupankäyntivaraston ulkopuolisista toimista johtuvaa korkoriskiä, viittaa siihen, että on olemassa tyhjentävä luettelo olosuhteista, joissa edellytetään valvontatoimenpiteitä korkojen potentiaalisten muutosten vuoksi (8). EKP katsoo, että toimivaltaisille viranomaisille pitäisi antaa enemmän joustavuutta valvontatoimenpiteiden määräämisessä.

1.1.8

Ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin muutoksissa edellytetään toimivaltaisten viranomaisten kuulevan kriisinratkaisuviranomaisia ennen kuin ne hyväksyvät omien varojen lisävaatimuksia (9). Vaikka EKP tukee tavoitetta päästä tehokkaaseen koordinointiin kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, ehdotus, jonka mukaan kriisinratkaisuviranomaisia pitäisi kuulla virallisesti ennen omien varojen lisävaatimusten asettamista tai ohjeistusten antamista siten kuin varavakaisuusdirektiivissä täsmennetään, osoittautuisi käytännössä tarpeettoman raskaaksi ja epäasianmukaisen formalistiseksi menettelytavaksi, jolla ei kuitenkaan parannettaisi nykyisten järjestelyjen sisältöä. Lisäksi EKP:n ja yhteisen kriisinratkaisuneuvoston välisellä voimassa olevalla yhteisymmärryspöytäkirjalla (10), joka pantiin ensi kertaa täytäntöön vuoden 2016 SREP-päätösten kehittämisen yhteydessä, varmistetaan tehokas yhteistyö jo nyt. Koska pääomaa koskeva ohjeistus ei ole sitovaa, päätöksen määrätä tällaisesta ohjeistuksesta pitäisi jäädä yhteispäätösten ulkopuolelle, ja siitä pitäisi vaihtaa tietoja vain kollegion jäsenten välillä.

1.3.1

EKP suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti siihen, että toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan mahdollisuus luopua yksittäistapauksissa vakavaraisuusvaatimusten soveltamisesta tytäryhtiöön, jonka pääkonttori sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa kuin sen emoyhtiön, mikä sopii yhteen YVM:n ja pankkiunionin perustamisen kanssa.

1.3.2

Vakavaraisuutta koskevat lisätakeet ja tekniset muutokset voisivat olla ratkaisu niiden rahoitusvakaushuolien ratkaisemiseksi, jotka mahdollisesti aiheutuvat tämän poikkeusmekanismin soveltamisesta pankkiunioniin, jota ei ole vielä täysimääräisesti toteutettu. Sen varmistamiseksi, että myös tytäryrityksille voidaan myöntää poikkeus, voitaisiin ottaa käyttöön kaksi lisäedellytystä: a) tytäryhtiöiden, joihin poikkeusta voidaan soveltaa, eivät itse saa ylittää tiettyä kynnysarvoa, esimerkiksi YVM-asetuksessa vahvistettuja merkittävyysrajoja, ja b) poikkeukseen tulisi soveltaa 75 prosentin lattiaa, eli esim. omien varojen vaatimusta voisi madaltaa enintään 8 prosentista 6 prosenttiin kokonaisriskin määrästä. Toimivaltaisille viranomaisille voitaisiin lisäksi sallia osittaisen poikkeuksen myöntäminen esimerkiksi sovellettavien vakavaraisuusvaatimusten tietyn osuuden osalta, riippuen tytäryhtiön merkittävyydestä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tässä yhteydessä takausta tarvittaisiin vain sen omia varoja koskevien vaatimusten määrän osalta, joita poikkeus tosiasiallisesti koskee. Lisäksi EKP:n suosituksena on, että nämä edellytykset olisi arvioitava uudelleen kolme vuotta niiden voimaantulon jälkeen, ja että olisi erityisesti harkittava, onko lattiaa syytä alentaa edelleen pankkiunionin kehitys huomioon ottaen.

1.3.3

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa olisi lisäksi täsmennettävä, että emoyrityksen tytäryritykselle annettu takaus on asianmukaisella tavalla otettava huomioon kyseiseen emoyritykseen sovellettavissa luottoriskiä koskevissa vakavaraisuusvaatimuksissa. Erityisesti emoyrityksellä olisi oltava 100 prosenttia tytäryrityksen äänioikeuksista.

1.3.4

Pääomavaatimuksia koskevan rajat ylittävän poikkeuksen soveltamista varten olisi otettava käyttöön asianmukaiset siirtymäjärjestelyt, ottaen huomioon pankkiunionin suunniteltu edistyminen, jonka komissio on linjannut pankkiunionin toteuttamista koskevassa tiedonannossaan Euroopan parlamentille, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä Euroopan alueiden komitealle (13) (jäljempänä ’tiedonanto pankkiunionin toteuttamisesta’).

1.9.1

Vaikka tason 2 lainsäädännössä on selvennetty kattavasti mallinnusta luotto-, markkina- ja operatiivisen riskin osalta, tällaiset täsmennykset puuttuvat yhä vastapuoliriskin osalta. EKP suosittelee vakavaraisuusasetuksen muuttamista siten, että EPV:tä kehotettaisiin kehittämään teknisiä sääntelystandardeja, joissa olisi erityiset arviointiperusteet erityisesti sisäisen mallin menetelmää ja kehittynyttä arvonoikaisumenetelmää varten. Näissä teknisissä sääntelystandardeissa pitäisi esittää yksityiskohtaisemmin mallien muutosten ja laajennusten olennaisuuden arviointi sekä sisäisen mallin menetelmän että kehittyneen arvonoikaisumenetelmän osalta. Lopuksi pitäisi lisätä säännös, jossa edellytetään luottolaitosten hakevan toimivaltaisilta viranomaisilta hyväksynnän kehittyneen arvonoikaisumenetelmän soveltamiseen.

1.9.2

Luottolaitokset, jotka ovat jo ottaneet sisäisen mallin menetelmän käyttöön, eivät käytä yksinomaan sitä vaan muitakin (muita kuin sisäisiä) menetelmiä joidenkin vastuidensa laskemiseen. Tämä herättää huolen siitä, että monet luottolaitokset eivät ehkä kykene noudattamaan vaatimusta, jonka mukaan sisäisen mallin menetelmää ei saa soveltaa yhdessä muiden menetelmien kanssa. Tätä tarkoitusta varten vakavaraisuusasetusta pitäisi muuttaa siten, että sallitaan luottolaitosten hankkivan pysyvän luvan sisäisen mallin menetelmän osittaiseen käyttöön vastapuoliriskin osalta, kuten ne voivat menetellä muuntyyppisten riskien osalta.

1.9.3

Lisäksi nykyisen vakavaraisuusasetuksen maturiteettiparametrin määrittämistä koskevia sääntöjä pitäisi laajentaa siten, että ne kattavat johdannais- ja arvopaperirahoitustoimiin liittyvät vastuut ja maturiteetiltaan avoimet toimet.

1.9.4

Valvojan määrittämän delta-arvon määritelmä, jota komissio ehdottaa uudelle standardimenetelmälle vastapuoliriskin mittaamiseksi, pitäisi mukauttaa matemaattisesti oikeisiin Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) standardeihin.

1.10.1

EKP suhtautuu myönteisesti rahoitusalan holdingyhtiöihin ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöihin kohdistettavan valvonnan yhdenmukaistamiseen ja parantamiseen. On tärkeää, että kondolidoidun valvonnan toimet voidaan kohdistaa suoraan pankkiryhmän emoyhtiöön riippumatta siitä, onko se laitos vai holdingyhtiö. Tässä mielessä valvonnan perustavoitteena on varmistaa, että emoyhtiö toteuttaa tytäryhtiöidensä ohjausta ja koordinointia siten, että se edistää tehokkaasti konsolidoitua valvontaa. Yleisesti uudessa järjestelmässä tulisi olla mahdollista ottaa asianmukaisesti huomioon rahoitusalan holdingyhtiöiden tai rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden erityispiirteet sekä niiden rooli ryhmässä, jotta ryhmän toiminta ei rajoitu liiallisesti.

1.10.2

Joitakin ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin ja vakavaraisuusasetuksen muutosten osatekijöitä kannattaisi parantaa tai selventää. On esimerkiksi tarpeen selventää, miten ehdotetut muutokset, jotka koskevat rahoitusalan holdingyhtiöiden ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöiden toimilupaa, liittyvät määräosuuksien valvontaa koskeviin voimassa oleviin sääntöihin. Ehdotetuissa vakavaraisuusdirektiivin ja vakavaraisuusasetuksen muutoksissa ei myöskään viitata riittävän selvästi siihen, mitkä voimassa olevista ”luottolaitokseen” liittyvistä säännöksistä pitäisi ymmärtää siten, että ne sisältävät rahoitusalan holdingyhtiön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiön, kun kyseessä on konsolidoitu valvonta. Lisätäsmennyksiä tarvitaan myös tämänhetkisiin valvontatoimenpiteisiin, joita konsolidointiryhmän valvoja voi soveltaa rahoitusalan holdingyhtiöön ja rahoitusalan sekaholdingyhtiöön.

1.10.3

Myös ehdotettujen vakavaraisuusdirektiivin 111 artiklan muutosten vaikutus on otettava huomioon. On erityisen huolestuttavaa, että konsolidointiryhmän valvoja saattaa sijaita eri lainkäyttöalueella kuin rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö. Konsolidointiryhmän valvojan pitäisi silloin varmistaa, että eri jäsenvaltioon perustettu rahoitusalan holdingyhtiö tai rahoitusalan sekaholdingyhtiö noudattaa konsolidoituja vaatimuksia. Vakavaraisuusdirektiivin ehdotettujen muutosten olisi sisällettävä säädöksiä, joissa täsmennetään, miten rajat ylittävä yhteistyö voidaan tällaisessa tapauksessa toteuttaa tehokkaalla tavalla.

1.10.4

Lopuksi vakavaraisuusdirektiivin ehdotettujen muutosten olisi sisällettävä säädöksiä, joissa täsmennetään miten säännösten soveltamisalaan kuuluvia olemassa olevia rahoitusalan holdingyhtiöitä ja sekaholdingyhtiöitä kohdellaan näiden säännösten mukaisesti.

1.12.1

YVM-asetuksessa annetaan EKP:lle erityisiä tehtäviä, jotka liittyvät luottolaitosten toiminnan vakauden valvontaan, tarkoituksena edistää luottolaitosten turvallisuutta ja vakautta sekä rahoitusjärjestelmän vakautta. Nämä tehtävät hoidetaan siten, että otetaan täysimääräisesti huomioon sisämarkkinoiden yhtenäisyys ja eheys sekä luottolaitosten yhdenvertainen kohtelu ja pyritään estämään eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö (25). Tätä tarkoitusta varten EKP:n on sovellettava kaikkea asiaa koskevaa unionin oikeutta, ja jos tämä lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, näiden direktiivien (26), erityisesti vakavaraisuusdirektiivin sekä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin (27) täytäntöönpanemiseksi annettua kansallista lainsäädäntöä. Joitakin valvontavaltuuksia ei kuitenkaan mainita erikseen unionin oikeudessa, ja kansallisen lainsäädännön erot ovat johtaneet siihen, että EKP:n valvontavaltuudet ovat epäsuhdassa eri rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa.

1.12.2

Tältä osin EKP on jo tutkinut olemassa olevien valvontavaltuuksien soveltamisalan ja ulottuvuuden ja kehittänyt lähestymistavan, jolla varmistetaan EKP:n valtuuksien johdonmukainen tulkinta. Tästä EKP:n toimivallan selvennyksestä riippumatta siitä, että näille olemassa oleville valvontavaltuuksille annettaisiin yhteinen oikeusperusta unionin oikeudessa, seuraisi niiden täytäntöönpanoa koskeva vaatimus, ja olisi helpompaa selkeyttää tulkintaa siitä, kuuluuko kansallisen lainsäädännön perusteella annettu erityinen toimivalta EKP:lle annetun erityistehtävän alaisuuteen. Lisäksi sillä edistettäisiin tasapuolisten toimintaedellytysten luomista unionin pankkivalvontaan yhdenmukaistamalla toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuudet. Tämän saavuttamiseksi unionin oikeuteen pitäisi sisällyttää selkeä viittaus lisävalvontavaltuuksiin monilla aloilla, jotta vältetään oikeudellinen epävarmuus EKP:n suorista valvontavaltuuksista ja varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset valvontavaltuuksien osalta koko pankkiunionissa. Nämä alat liittyvät lähinnä ostoihin kolmansissa maissa, sulautumisiin, varallisuuden siirtoihin ja muihin strategisiin päätöksiin, luottolaitosten perussääntöjen ja niiden osakkeenomistajien äänioikeuksien käytöstä tehtyjen sopimusten muuttamiseen, luoton antamiseen asianomaisille osapuolille, luottolaitosten toimintojen ulkoistamiseen, ulkopuolisia tilintarkastajia koskeviin valvontavaltuuksiin sekä luottolaitosten toimilupien antamista koskeviin lisävaltuuksiin.

1.13.1

Vakavaraisuusdirektiivissä ei vahvisteta tällä hetkellä vaatimuksia, jotka koskisivat menettelyä, jota toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä, kun ne tekevät arviointeja hallintoelinten jäsenistä. Tämän seurauksena kansalliset käytännöt poikkeavat huomattavasti toisistaan arvioinnin ajoituksen ja määräaikojen osalta sekä sen osalta, tehdäänkö arviointi ennen nimitystä vai välittömästi sen jälkeen. EKP suosittaa unionin oikeuden muuttamista siten, että sitä edelleen yhdenmukaistettaisiin sopivuuden ja luotettavuuden arviointia koskevien menettelyjen osalta.

1.13.2

Keskeisistä tehtävistä vastaavat henkilöt vaikuttavat merkittävästi luottolaitosten päivittäiseen hallintoon ja niiden yleiseen hallintorakenteeseen. EKP suosittaa, että unionin oikeutta muutetaan siten, että se sisältää keskeisistä tehtävistä vastaavien henkilöiden määritelmän ja että siinä selvennetään ylimmän johdon määritelmää. Lisäksi kansallisten lähestymistapojen yhdenmukaistamiseksi pitäisi ottaa käyttöön säännös, joka koskee toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia, kun ne arvioivat merkittävien laitosten keskeisistä tehtävistä vastaavia henkilöitä.

1.16.1

Se, että vakavaraisuuslainsäädännössä säädetään kansallisista vaihtoehdoista ja kansallisesta harkintavallasta, estää yhteisen sääntökirjan laatimisen unionin tasolla ja lisää monimutkaisuutta ja kustannuksia samalla kun se tarjoaa mahdollisuuksia eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön. Erityisesti jäsenvaltioiden käytettävissä olevat vaihtoehdot luovat esteitä yhteisen valvontamekanismin tehokkaalle toiminnalle, jossa on otettava huomioon eri asetukset ja käytännöt rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa. Tällaisten vaihtoehtojen samanaikainen toisistaan poikkeava soveltaminen johtaa sääntelylliseen tilkkutäkkiin, joka saattaa estää EKP:n valvonnan moitteettoman toiminnan rahaliittoon osallistuvissa jäsenvaltioissa ja kolmansiin maihin liittyvien vastuiden osalta.

1.16.2

Joissain tapauksissa nämä poikkeavuudet vaikuttavat myös valvontavaltuuksiin. Näin ollen nämä tarpeettomat vaihtoehdot ja harkintavalta, jotka eivät ole perusteltuja vakavaraisuusvalvonnan näkökulmasta, pitäisi yhdenmukaistaa suoraan tason 1 lainsäädännössä. Samoin pitäisi hillitä uusien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttöönottoa, kuten esimerkiksi ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa rahastoihin tehtävien pääomasijoitusten alalla (29).

2.1.1

EKP tukee vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan vaatimuksen käyttöönottoa unionin oikeudessa ja sen kalibrointia 3 prosenttiin, mikä vastaa Baselin pankkivalvontakomitean standardeja ja EPV:n suosituksia (31). EKP suosittelee, että vähimmäisomavaraisuusastetta koskevia standardeja unionissa implementoitaessa otettaisiin huomioon käynnissä olevat kansainväliset keskustelut, joita käydään erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa, sekä mahdolliset muut kansainväliset kehityssuuntaukset.

2.1.2

Ehdotetulla vakavaraisuusasetuksen muutoksella poistetaan toimivaltaisten viranomaisten nykyinen harkintavalta vapauttaa vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävän vastuumäärän mittarista mitkä tahansa ryhmänsisäiset vastuut, jotka on jo vapautettu riskipainoista tai säänneltyjen säästötalletusten passthrough-rakenteista johtuvat vastuut (32), ja otetaan sen sijaan käyttöön automaattinen vapautus (33). EKP katsoo että luottolaitoksilla tulisi, vastaavasti kun tällä hetkellä voimassa olevassa unionin oikeudessa, olla oikeus jättää nämä vastuut vähimmäisomavaraisuusasteen ulkopuolelle ainoastaan jos toimivaltainen viranomainen on antanut tähän etukäteisluvan, joka perustuu ylivelkaantumiseen liittyvien riskien arviointiin. YVM:n merkittävien luottolaitosten osalta tämä arviointi perustuu unionin oikeuden sallimista vaihtoehdoista ja harkintavallasta antamiin EKP:n ohjeisiin (34).

2.1.3

Jos tuetuista vientiluotoista johtuvien vastuiden (35) vapautus jää voimaan, sitä tulisi soveltaa vain siltä osin kuin se on tarpeen unioninlaajuisten tarpeiden vuoksi, ei kansallisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on poikkeaminen Baselin pankkivalvontakomitean standardeista. Edistämislainojen jättäminen vastuumäärän ulkopuolelle automaattisesti poikkeaa myös Baselin pankkivalvontakomitean standardeista ja on ristiriidassa vähimmäisomavaraisuusasteen tarkoituksen kanssa, koska se ei ole riskinoton määrään suhteutettu mittari. Automaattinen vapautus ei ole myöskään EPV:n suositusten mukainen, ja se estää vähimmäisomavaraisuusasteiden tehokkaan vertailun eri markkinoilla. Samoin useiden poikkeusten sanamuoto, joka on usein epäselvä täytettävien edellytysten osalta, saattaa antaa toimielimille mahdollisuuden tulkita vapautuksia eri tavoin, mikä mahdollisesti johtaa siihen, että vapautuksilla on laajempi soveltamisala eikä niitä kohdisteta erityisiin yksittäistapauksiin.

2.1.4

EKP puoltaa vähimmäisomavaraisuusastetta koskevan lisämaksun käyttöönottoa erityisesti kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittävien laitosten osalta, ja lisämaksun pitäisi perustua kansainvälisiin standardeihin, jotka koskevat tällaisten vaatimusten suunnittelua ja kalibrointia sen jälkeen, kun ne on saatu valmiiksi. Kansainvälisen järjestelmäriskin kannalta merkittäviä rahalaitoksia koskevissa lisävaatimuksissa pitäisi näkyä niiden systeeminen merkitys, ja niissä pitäisi määrätä ylimääräisestä tappioidenkantokyvystä, joka on tarpeen, jotta varmistettaisiin lisäsuoja niiden mahdollista konkurssia vastaan.

2.1.5

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa säädetään myös alkumarginaalin kuittaamisesta asiakkaiden määrityspalveluihin liittyvien johdannaisvastuiden tapauksessa, mikä on toinen seikka, joka poikkeaa Baselin pankkivalvontakomitean standardeista. Alkumarginaalin käsittely näiden transaktioiden osalta on arkaluontoinen ongelma, jota tarkastellaan tällä hetkellä kansainvälisellä tasolla. Unionissa tapahtuvassa täytäntöönpanossa pitäisi näkyä tämän tarkastelun päätelmät, kun se on saatettu päätökseen (36).

2.1.6

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa säilytetään nykyinen käytäntö, jonka mukaan vähimmäisomavaraisuusaste lasketaan vuosineljänneksen lopun taseen perusteella (37). EKP suosittaa tämän säännöksen tarkistamista, ottaen huomioon vähimmäisomavaraisuusasteen viiteajanjaksoa koskevat käynnissä olevat kansainväliset keskustelut.

2.1.7

Keskuspankkien varantojen kohtelu vähimmäisomavaraisuusastetta laskettaessa on toinen kansainvälisellä tasolla uudelleenarvioinnin kohteena oleva arkaluontoinen asia. Vähimmäisomavaraisuusasteen täytäntöönpanossa unionissa olisi otettava huomioon uudelleenarvioinnin tulos.

2.1.8

EKP tukee EPV:n kantaa, jonka mukaan vähimmäisomavaraisuusastetta ei tulisi soveltaa keskusvastapuoliin, vaikka näillä yhteisöillä on joissakin jäsenvaltioissa pankkitoimilupa. Näiden keskusvastapuolten vapauttaminen vähimmäisomavaraisuusasteesta on perusteltua ottaen huomioon niitä koskevat asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaiset erityiset suojatoimet sekä se tosiseikka, että keskusvastapuolten vastuut, kuten talletusten muodossa niiden hallussa olevat marginaalit, kerätään ensisijaisesti riskien hallintaa varten eikä investointitoimien rahoittamiseksi.

2.2.1

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset poikkeavat Baselin pankkivalvontakomitean standardeista, jotka koskevat tason 1 laadukkaiden likvidien varojen käsittelyä, sillä niissä sovelletaan 0 prosentin vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa eikä 5 prosentin kerrointa (38). EKP ehdottaa, että pysyvää varainhankintaa koskeva vaatimus pidettäisiin ennallaan tason 1 laadukkaiden likvidien varojen osalta (pois lukien käteisraha ja keskuspankkitalletukset, joihin pitäisi soveltaa 0 prosentin vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa), koska näihin varoihin liittyy jonkinlainen hintariski yhden vuoden aikavälillä ilman stressiskenaariotakin. Ei ole asianmukaista ottaa käyttöön samanlaista käsittelyä kuin maksuvalmiusvaatimukseen sovelletaan, koska näiden kahden standardin eri aikajänteet ovat erilaiset.

2.2.2

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset poikkeavat myös Baselin pankkivalvontakomitean standardeista sen osalta, miten tulevaa rahoitusriskiä käsitellään johdannaissopimuksissa (39). EKP suhtautuu myönteisesti EPV:lle annettuun tehtävään raportoida komissiolle mahdollisuudesta toteuttaa riskiherkempi toimenpide (40), koska Baselin pankkivalvontakomitean standardit eivät ole riittävän riskiherkkiä (41). Ehdotetut siirtymäkauden järjestelyt sisältävät kuitenkin tiettyjä käsitteellisiä puutteita, jotka tarjoavat mahdollisuuksia eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttöön, eikä niiden vaikutusta luottolaitoksiin ole vielä arvioitu. Tästä syystä EKP ehdottaa, että kunnes sopivampi menetelmä on tunnustettu, siirtymäkauden järjestely pitäisi saattaa linjaan Baselin pankkivalvontakomitean standardien kanssa.

2.2.3

Ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa sovelletaan vakuudellisten lainaustoimien käsittelyn osalta alempaa vaaditun pysyvän rahoituksen kerrointa rahoitusmarkkinoiden vastapuolten kanssa toteutettaviin vakuudellisiin ja vakuudettomiin liiketoimiin, joiden jäljellä oleva maturiteetti on vähemmän kuin kuusi kuukautta, kuin Baselin pankkivalvontakomitean standardeissa määrätään (42). Kaikkia pysyvän varainhankinnan vaatimukseen sisältyviin vakuudellisiin transaktioihin sovellettavia tekijöitä pitäisi tarkastella kokonaisvaltaisesti perusteellisen analyysin perusteella, jotta voitaisiin määrittää, onko erityistä vakuutta ja erityisiä maturiteetteja koskevat tekijät kalibroitu asianmukaisesti. EKP ehdottaa, että siihen saakka, kunnes tällainen tarkastelu on tehty, sovellettaisiin Baselin pankkivalvontakomitean standardien mukaisia vaaditun pysyvän rahoituksen kertoimia.

2.2.4

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset sisältävät vapautuksen pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta sellaisten saamisten ja velkojen osalta, jotka liittyvät suoraan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (43) mukaisiin yleisiin katettuihin joukkolainoihin, sekä pehmeisiin bullet-joukkolainoihin ja ehdollisiin läpikulkujoukkolainoihin, jotka täyttävät tietyt maturiteetin käynnistymistä koskevat kriteerit (44). EKP tukee EPV:n suositusta siitä, että ainoastaan täysin vastaavat läpikulkevat katetut joukkolainat pitäisi vapauttaa sillä edellytyksellä, että ne eivät aiheuta rahoitusriskiä liikkeeseenlaskijapankille (45). EKP ehdottaa sitä vastoin, että muita katettuja joukkolainoja ei pitäisi vapauttaa pysyvän varainhankinnan vaatimuksesta, koska näihin joukkolainoihin, samalla tavoin kuin muihin pitkäaikaisiin velkoihin, liittyy merkittäviä rahoitusriskejä, joita niiden rakenteelliset ominaisuudet eivät lievennä. Kun otetaan huomioon katettujen joukkolainojen merkitys pankkien rahoituksessa, useimpien maksamatta olevien katettujen joukkolainojen tosiasiallinen vapauttaminen johtaa vakavaraisuusstandardien merkittävään vesittymiseen.

2.3.1

EKP suhtautuu myönteisesti hyvissä ajoin tehtyyn ehdotukseen kaupintasalkun perustavanlaatuisesta tarkastelusta johtuvaa markkinariskiä koskevan Baselin pankkivalvontakomitean uuden standardin täytäntöönpanosta unionin oikeudessa (46). EKP suosittelee, että kun mainitun standardin yksityiskohdat, erityisesti sen siirtymäsäännöt, pannaan unionissa täytäntöön, olisi otettava huomioon tällä hetkellä käynnissä olevien keskustelujen, erityisesti Baselin pankkivalvontakomiteassa käytävien keskustelujen, lopputulos sekä mahdolliset muut kansainvälisen tason kehityssuuntaukset. Lisäksi tällä hetkellä suunniteltu kahden vuoden täytäntöönpanokausi ei ehkä ole riittävä siihen, että laitokset osoittavat noudattavansa mallin vaatimuksia ja valvojat arvioivat ja hyväksyvät markkinariskimallit asianmukaisesti. Tämä johtuu siitä, että ainakin joidenkin sisäisten mallien tärkeiden osatekijöiden tekniset eritelmät annetaan teknisillä sääntelystandardeilla, jotka ovat saatavilla vasta sen jälkeen kun ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset ovat jo paljon aikaisemmin tulleet voimaan. Tästä syystä olisi suositeltavaa pidentää täytäntöönpanovaihetta.

2.3.2

Ehdotettu siirtymäkauden järjestely, jolla otetaan käyttöön merkittävä kaupintasalkun perustavanlaatuisen tarkastelun vakavaraisuusvaatimuksia koskeva uudelleenkalibrointi (35 prosenttia) alaspäin kolmen vuoden ajanjakson aikana, aiheuttaa kuitenkin huolta, koska se saattaisi johtaa markkinariskiä koskeviin vakavaraisuusvaatimuksiin, jotka ovat merkittävästi tiettyjä laitoksia koskevien tämänhetkisten tasojen alapuolella. Vaikka siirtymäkausi saattaa auttaa lieventämään luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksiin kohdistuvaa vaikutusta, EKP ehdottaa, että siirtymäkauden kalibroinnista pitäisi luopua vähitellen ennalta määritetyn aikataulun mukaisesti, ja siihen pitäisi liittää alaraja, jolla estetään se, että markkinariskiin liittyvät vakavaraisuusvaatimukset putoavat tämänhetkisten tasojen alapuolelle.

EKP katsoo niiden lisämuutosten osalta, jotka koskevat markkinariskiin liittyvää sääntelyä paremman oikeasuhteisuuden saavuttamiseksi, että ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset, joilla sallitaan se, että laitokset, joilla on pienet kaupintasalkut, käyttävät yksinkertaistettuja lähestymistapoja, ovat riittävä lisä, niin kauan kuin sovellusta koskevat kynnysarvot pidetään ehdotuksessa vahvistetuilla tasoilla. Ehdotetun yksinkertaistetun standardoidun lähestymistavan pitäisi kuitenkin olla riittävän riskiherkkä, ja sen pitäisi johtaa vakavaraisuusvaatimuksiin, jotka ovat riittäviä, kun niitä verrataan uusiin lähestymistapoihin, joita sovelletaan suurempiin luottolaitoksiin. Tätä tarkoitusta varten tulevissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa pitäisi ottaa huomioon merkitykselliset muutokset Baselin pankkivalvontakomitean tasolla.

2.3.3

Ehdotetut vakavaraisuusasetuksen muutokset eivät sisällä joitain Baselin pankkivalvontakomitean keskeisiä osatekijöitä, kuten voiton ja tappion kohdistamistestin täsmentämistä suoraan tason 1 lainsäädännössä, minkä vuoksi ne jäävät tulevan delegoidun lainsäädännön varaan. EKP ehdottaa, että nämä osatekijät sisällytettäisiin suoraan vakavaraisuusasetukseen ja ainoastaan tekniset eritelmät otettaisiin käyttöön teknisillä standardeilla.

2.3.4

Ehdotetuilla vakavaraisuusasetuksen muutoksilla annetaan merkittävässä määrin mallinnusvapautta luottolaitoksille, mikä voisi johtaa vakaviin poikkeamiin valvontakäytännöissä ja riskien mallintamisessa. EKP ehdottaa tämän ratkaisemiseksi, että mallinnuksen rajoitukset, joita on kehitetty osana kaupintasalkun perustavanlaatuista tarkastelua vertailevien tutkimusten perusteella, otettaisiin vakavaraisuusasetukseen.

2.3.5

Toisin kuin Baselin pankkivalvontakomitean standardeissa, ehdotetuissa vakavaraisuusasetuksen muutoksissa sallitaan se, että luottolaitokset valitsevat ilman mitään rajoituksia välitystoiminnan, jota varten he hakevat sisäisen mallin hyväksymistä, ja välitystoiminnan, jota varten ne säilyttävät standardimenetelmän. Jotta estettäisiin eri maiden sääntelyerojen hyväksikäyttö, toimivaltaisten viranomaisten pitäisi kyetä päättämään luottolaitosten vastaavan välitystoiminnan osalta valitseman lähestymistavan perusteella välitystoiminnan sisällyttämisestä sisäisen mallin menetelmän soveltamisalaan, jos ne pitävät sitä tarpeellisena.