1 Yhteenveto

Suuri geopoliittinen sekä talous- ja kauppapoliittinen epävarmuus jatkuu ja odotettavasti heikentää euroalueen talouskasvua hidastaen ennakoitua elpymistä. Kasvu oli odotettua hieman heikompaa myös vuoden 2024 lopulla. Epävarmuus on suurta niin euroalueen sisäisessä talouspolitiikassa kuin kauppapolitiikassa. Asiantuntija-arvioiden perusskenaariossa on tarkasteltu uusien tuontitullien vaikutusta vain Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kauppaan. Mahdolliset muut muutokset maailman kauppapolitiikassa ja varsinkin Euroopan unionia koskevat muutokset luovat kuitenkin epävarmuutta, jonka negatiivisten vaikutusten oletetaan heikentävän euroalueen vientiä ja investointeja. Tämän kehityksen ja kilpailukyvyn jatkuvien haasteiden arvioidaankin pienentävän euroalueen vientimarkkinaosuutta entisestään. Tästä huolimatta on yhä mahdollista, että euroalueen BKT:n kasvu taas vahvistuu arviointijakson aikana. Reaalipalkat nousevat ja työllisyys kasvaa vahvoilla – tosin heikkenevillä –työmarkkinoilla. Tämän odotetaan tukevan elpymistä, jossa kasvua syntyy etenkin kulutuksesta. Myös rahoitusolojen keveneminen vahvistanee kysyntää euroalueella, kuten markkinoiden odotukset tulevasta korkokehityksestä antavat ymmärtää. Työmarkkinoiden odotetaan vetävän jatkossakin. Työttömyysasteen odotetaan olevan keskimäärin 6,3 % vuonna 2025 ja laskevan sitten 6,2 prosenttiin vuonna 2027. Arvioiden mukaan joidenkin tuottavuuden viimeaikaista kasvua hidastaneiden suhdannetekijöiden vaikutus alkaa vaimentua, ja tuottavuuden odotetaan kohenevan arviointijakson mittaan rakenteellisista haasteista huolimatta. BKT:n keskimääräisen vuotuisen kasvun odotetaan olevan 0,9 % vuonna 2025 ja vahvistuvan sitten niin, että se on 1,2 % vuonna 2026 ja 1,3 % vuonna 2027. Eurojärjestelmän asiantuntijoiden joulukuun 2024 arvioihin verrattuna BKT:n kasvuarvioita on nyt tarkistettu 0,2 prosenttiyksikköä alaspäin vuosina 2025 ja 2026, mutta vuotta 2027 koskeva arvio on pidetty ennallaan. Tarkistus johtuu lähinnä siitä, että viennin, ja vähäisemmässä määrin investointien, arvioidaan nyt kehittyvän ennakoitua heikommin, sillä epävarmuuden vaikutus on ollut oletettua voimakkaampaa ja kilpailukyvyn haasteiden odotetaan jatkuvan ennakoitua pitempään.^[1]

YKHI-kokonaisinflaatio on nopeutunut viime kuukausina, mutta sen arvioidaan maltillistuvan aavistuksen vuoden 2025 kuluessa. Vuoden 2026 ensimmäiseltä neljännekseltä alkaen sen arvioidaan pysyttelevän EKP:n kahden prosentin inflaatiotavoitteen tuntumassa. Arviointijakson alussa energiaerään liittyvä vertailuajankohdan vaikutus nopeuttaa inflaatiota ja myös elintarvikkeiden hintainflaatio nopeutuu, minkä odotetaan kumoavan lähes kokonaan energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation hidastumisen vaikutuksen kokonaisinflaatioon. Energiaraaka-aineiden hintojen nousu vuodenvaihteessa vaikuttaa energiahintojen vuosimuutokseen vielä vuonna 2025. Vaikka öljyn ja kaasun hintojen oletetaan laskevan futuurihintoja myötäillen, energiahintojen vuosimuutos pysyy todennäköisesti positiivisena koko arviointijakson ajan, tosin pitkän aikavälin keskiarvonsa alapuolella. Vuonna 2027 energiainflaation arvioidaan nopeutuvan, kun ilmastonmuutosta ryhdytään hillitsemään uusin toimenpitein. Elintarvikeinflaation arvioidaan nopeutuvan vuoden 2025 puoliväliin asti lähinnä elintarvikeraaka-aineiden viimeaikaisen, voimakkaan nousun vuoksi. Vuonna 2027 elintarvikeinflaation arvioidaan olevan keskimäärin 2,2 %. Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation (HICPX) odotetaan hidastuvan vuoden 2025 alussa, kun viipeellisen uudelleenhinnoittelun vaikutukset hälvenevät, palkkapaineet vaimenevat ja rahapolitiikan aiemman kiristämisen vaikutus välittyy edelleen kuluttajahintoihin. Asiantuntijat odottavat, että tämän inflaation hidastumisen tärkeimpänä taustatekijänä on palvelujen hintainflaatio. Se on tähän asti jatkunut suhteellisen nopeana mutta on nyt hidastumassa. Kaiken kaikkiaan energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation arvioidaan hidastuvan 2,2 prosentista 1,9 prosenttiin vuosina 2025–2027. Palkkojen nousu on tällä hetkellä yhä nopeaa mutta vaimennee edelleen vähin erin, kun inflaatiokompensaation paineet väistyvät. Palkkojen nousun ja tuottavuuden ennakoidun kasvun odotetaan hidastavan yksikkötyökustannusten nousua merkittävästi. Näin ollen euroalueen hintapaineiden arvioidaan heikkenevän edelleen, ja voittomarginaalit elpyvät arviointijakson kuluessa. Tuontihintoihin heijastuvien ulkoisten hintapaineiden odotetaan pysyvän maltillisina, mikäli EU:n tuontitullipolitiikka säilyy ennallaan. Vuonna 2025 YKHI-kokonaisinflaation arvioidaan olevan 0,2 prosenttiyksikköä nopeampaa kuin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa, koska energiaraaka-aineiden hintaoletuksia on tarkistettu ylöspäin ja euro on heikentynyt. Arviota vuoden 2027 YKHI-kokonaisinflaatiosta on puolestaan tarkistettu aavistuksen alaspäin, koska energiainflaation arvioidaan nyt olevan hieman vaimeampaa tarkastelujakson lopussa.

Tämänkertaisten asiantuntija-arvioiden jälkeen julkistetut kauppa- ja finanssipoliittiset päätökset ovat lisänneet epävarmuutta euroalueen talouden kasvu- ja inflaationäkymistä.

2 Kansainvälinen toimintaympäristö

Maailmantalouden kasvu vahvistui tilapäisesti vuoden 2024 lopulla, mutta Yhdysvaltojen hiljattaiset kauppapoliittiset toimet enteilevät sen hidastumista.^[2] Maailmantalouden kasvu koheni vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä jotakuinkin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioiden mukaisesti, kun Kiinan finanssipoliittinen elvytys lisäsi taloudellista toimeliaisuutta ja kotitalouksien voimakas kulutus vahvisti Yhdysvaltojen BKT:n kasvua. Tuoreimpien tietojen mukaan maailmantalouden kasvu vaimeni hieman vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä, kun kasvun pääveturina edellisvuoden jälkipuoliskolla olleilla palvelualoilla alkoi näkyä merkkejä kasvun hidastumisesta ja teollisuusaloilla toimeliaisuus oli jo muutenkin heikkoa. Lisäksi kauppapoliittinen epävarmuus on lisääntynyt jyrkästi marraskuun 2024 jälkeen Yhdysvaltojen ilmoittamien tuontitullien myötä. Epävarmuuden odotetaan vaimentavan myös maailman investointeja.

Maailmantalouden kasvun arvioidaan pysyvän maltillisena ja hidastuvan hieman arviointijakson kuluessa. Maailmantalouden BKT:n arvioidaan kasvavan 3,4 % vuonna 2025 eli saman verran kuin vuonna 2024 ja sen jälkeen heikommin eli 3,2 % vuosina 2026 ja 2027 (ks. taulukko 2). Yhdysvaltojen ilmoittamien kauppapoliittisten toimien ajoitusta ja toimeenpanoa on vielä vaikea arvioida. Maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioihin sisältyy kuitenkin Yhdysvaltojen Kiinalle asettamia lisätulleja ja Kiinan osittaisia vastatoimia (ks. kehikko 2), jotka otetaan huomioon jo joulukuun 2024 asiantuntija-arvioihin sisältyvien Yhdysvaltojen kauppapoliittisten toimien ohella. Niitä olivat maahanmuuttopolitiikan tiukentuminen sekä henkilö- ja yritysverojen alennusten jatkuminen vuoden 2025 jälkeen. Vuosien 2025 ja 2026 maailmantalouden kasvuarvioita on tarkistettu 0,1 prosenttiyksikköä alaspäin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioista, sillä äskettäin asetetut tuontitullit ja jatkuva suuri kauppapoliittinen epävarmuus vaimentavat taloudellista toimeliaisuutta. Maailmantalouden BKT:n kasvun arvioidaan hidastuvan hieman myös vuosina 2026–2027, sillä Kiinaan odotetaan laskusuhdannetta epäsuotuisan väestökehityksen vuoksi ja Yhdysvaltojen talouskasvun odotetaan hidastuvan valtion toimien negatiivisen keskipitkän aikavälin vaikutuksen (esim. maahanmuuton vähenemisen) vuoksi. Yhdysvallat saattaa myös asettaa uusia tuontitulleja, joita ei ole otettu huomioon maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioissa. Uusiin tulleihin liittyviä riskejä tarkastellaan kehikossa 2.

Maailmankaupan kasvun arvioidaan hidastuvan, kun kysynnän rakenne muuttuu epäsuotuisammaksi ja kauppapolitiikkaa leimaa suuri epävarmuus. Myös Yhdysvaltojen Kiinalle asettamien tuontitullien vaikutus hidastanee kasvua. Maailmankauppa sai vuonna 2024 jossain määrin tukea siitä, että yritykset aikaistivat ulkomaisten tuotantopanosten tuontia ennen kaupan mahdollisia häiriöitä etenkin Yhdysvalloissa. Tämän tilapäisen tekijän odotetaan kuitenkin vähitellen väistyvän. Maailmankaupan kasvun odotetaankin maltillistuvan vuonna 2025, kun taloudellisen toimeliaisuuden rakenne muuttuu epäsuotuisampaan suuntaan tuonnin aiempien aikaistamistoimien vuoksi ja kauppapoliittinen tilanne on hyvin epävarma. Lisäksi Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten tuontitullien odotetaan heikentävän huomattavasti maailmankauppaa arviointijakson aikana. Myös euroalueen vientikysynnän kasvun arvioidaan maltillistuvan siten, että se on 3,2 % vuonna 2025 ja 3,1 % vuosina 2026 ja 2027. Vuonna 2024 se oli 3,4 %. Maailmankauppaa koskevia arvioita on tarkistettu alaspäin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioista. Syynä ovat lähinnä tullit, joita Yhdysvallat on asettanut Kiinan-tuonnille.

Maailman inflaation arvioidaan hidastuvan edelleen arviointijaksolla, ja euroalueen kilpailijamaiden vientihintojen odotetaan pysyttelevän hieman yli 2 prosentissa, kuten joulukuun asiantuntija-arvioissa. Kehittyneiden talouksien kuluttajahintaindekseillä mitatun kokonaisinflaation hidastuminen vaikuttaa pysähtyneen vuoden 2024 lopulla, mutta maailman inflaation arvioidaan yhä hidastuvan siten, että se on 4,2 % vuonna 2024 ja 2,5 % vuonna 2027. Kehittyneiden talouksien työmarkkinoiden vireen hiipumisen odotetaan hidastavan nimellispalkkojen nousua, jolloin kokonaisinflaatio lähentynee asteittain keskuspankkien tavoitteita. Kokonaisinflaation arvioidaan hidastuvan vähitellen myös kehittyvissä talouksissa. Maailman inflaation odotetaan nyt olevan joulukuun 2024 asiantuntija-arvioihin nähden nopeampaa vuonna 2025, sillä tuontitullien vaikutus välittyy Yhdysvalloissa ja Kiinassa kuluttajahintoihin ja inflaatio oli vuodenvaihteessa ennakoitua nopeampaa. Vuosien 2026 ja 2027 arvioita maailman inflaatiosta on tarkistettu alaspäin, sillä vaikka tuontitullit nopeuttavat inflaatiota, Kiinan tuottajahintoihin juurtuneen deflaation ja ylitarjonnan arvioidaan hidastavan inflaatiota sitäkin enemmän. Euroalueen kilpailijamaiden vientihinnat (vuotuinen nousu kansallisina valuuttoina) alkoivat nousta vuonna 2024, kun raaka-aineiden aiemman hinnanlaskun vaikutukset hälvenivät. Vientihintojen nousun odotetaan pysyttelevän arviointijakson aikana 2 prosentin tuntumassa eli jotakuinkin pitkän aikavälin keskiarvonsa mukaisena. Vientihintojen kehitys on ollut suurin piirtein joulukuun 2024 asiantuntija-arvioiden mukaista, sillä elintarvikkeiden maalimanmarkkinahintojen nousun ja Kiinan tuottajahintojen laskun vaikutukset ovat kumonneet toisensa. Lisäksi tuontitullien vaikutus heijastuu suoremmin euroalueen kilpailijamaiden tuontihintoihin mutta vientihintoihin verrattain epäsuorasti, sillä etenkin Yhdysvalloissa ja Kiinassa se välittyy toimitusketjuihin tuotantokustannusten nousuna.

Kehikko 2
Tuontitullien vaikutus maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioihin

Yhdysvaltojen uusi hallinto on ilmoittanut monista eri tuontitulleista, joista osa on huomioitu maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioiden perusskenaariossa. Vaikka Yhdysvaltojen ilmoittamien kauppapoliittisten toimien toteutumista on vielä vaikea arvioida, perusskenaario sisältää maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioiden viimeistelyn aikaan (eli 19.2.2025) voimassa olleet tuontitullit eli Yhdysvaltojen ja Kiinan kahdenvälisten tullien ensimmäisen erän. Perusskenaarioon ei ole sisällytetty muita Yhdysvaltojen tuontitulleja, jotka eivät olleet asiantuntija-arvioiden koontipäivänä vielä käytössä (esim. teräs- ja alumiinitullit), joita oli lykätty (Meksikoa ja Kanadaa koskevat tullit) tai joista oli ilmoitettu vasta hiljattain (EU:ta koskevat tullit ja Kiinaa koskevat lisätullit).

Yhdysvaltojen ja Kiinan kahdenvälisten tuontitullien ensimmäinen erä sisältyy maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioihin. Yhdysvallat ilmoitti 1.2.2025 kaikille kiinalaistavaroille asetettavasta 10 prosenttiyksikön lisätullista, mikä on merkittävä askel meneillään olevassa kauppakiistassa (ks. kuvion kohta a). Kiina asetti vastatoimena tuontitulleja 80 yhdysvaltalaistuotteelle, kuten nesteytetylle maakaasulle (LNG), hiilelle ja maatalouskoneille. Tämä käytännössä korotti Kiinan Yhdysvaltojen-tuonnille asetettuja efektiivisiä kokonaistulleja 1 prosenttiyksikön verran. Kiina otti lisäksi käyttöön telluuria, volframia ja muita tärkeitä metalleja koskevia vientikieltoja. Yhdysvaltojen asettamat tuontitullit koskevat kaikkia kiinalaistavaroita. Niiden osuus on 13 prosenttia Yhdysvaltojen tuonnista. Kiinan vastatullit ovat sen sijaan kohdennetumpia ja vaikuttavat vain yhteen prosenttiin maan Yhdysvaltojen-tuonnista. Näiden toimenpiteiden jälkeen molempien maiden toisilleen asettamat efektiiviset kokonaistullit olivat kuitenkin suurin piirtein samansuuruiset.

Yhdysvaltojen ja Kiinan kasvu- ja inflaatioarvioihin on tehty pieniä tarkistuksia maiden kahdenvälisten tuontitullien vuoksi. Tuontitullien vaikutusta on estimoitu EKP:n makrotalousmalleilla, joihin sisältyy useita puolirakenteellisia, monialaisia sekä monta maata kattavia malleja. Yhdysvaltojen vuoden 2025 inflaatio on nyt arvioitu noin 0,2 prosenttiyksikköä nopeammaksi kuin joulukuisissa arvioissa. Tuontitulleista johtuvan ostovoiman vähenemisen on arvioitu hidastavan Yhdysvaltojen BKT:n kasvua noin 0,1 prosenttiyksikköä vuonna 2025 ja vain hitusen vuonna 2026. Yhdysvaltojen asettamien tullien arvioidaan vaikuttavan Kiinan talouteen jokseenkin vähän mutta enemmän kuin Yhdysvaltojen talouteen, sillä Kiinan BKT:n kasvuarviota on tarkistettu vientitappioiden vuoksi noin 0,2 prosenttiyksikköä alaspäin vuonna 2025 ja vielä 0,1 prosenttiyksikköä alaspäin kumulatiivisesti vuosina 2026–2027. Tuontitullien vaikutus Kiinan inflaatioon jäänee vähäiseksi (vuoden 2025 inflaatio 0,1 prosenttiyksikköä nopeampi).

Kahdenvälisten tuontitullien vaikutus euroalueen talousnäkymiin jää vähäiseksi, mutta Kiina saattaa muuttaa vientireittejään, kuten aiempien tuontitullien aikana. Vuonna 2018 Yhdysvallat asetti kiinalaistavaroille tuontitulleja ja vähensi toimitusketjuissaan suoria hankintoja Kiinasta, minkä vuoksi Kiina suuntasi vientinsä muille markkinoille. Jos Kiina suuntaa vientiään pois Yhdysvalloista, euroalueen kilpailukyky saattaa heiketä sekä sisäisesti että suhteessa kolmansien maiden markkinoihin. Myös euroalueen mahdollisuudet suurentaa markkinaosuuttaan Yhdysvalloissa saattavat jäädä vähäisiksi, koska euroalueen vientikorin laadussa ja hinnoissa on eroja verrattuna Kiinaan. Tuontitullien odotetaan vaikuttavan euroalueen talouskasvuun kuitenkin vain aavistuksen negatiivisesti. Perusskenaarioon sisältyvien tuontitullien arvioidaan vaikuttavan vain vähän euroalueen inflaatioon: vaikka tuontitullit kohottavat tuontihintoja kustannusten noustessa toimitusketjujen eri vaiheissa, kiinalaistavaroiden tarjonta EU:n markkinoille vastaavasti kasvaa ja hidastaa inflaatiota. Näiden vaikutusten odotetaan pääosin kumoavan toisensa.

Ilmoitukset tuontitulleista ovat myös lisänneet kauppapoliittista epävarmuutta, mikä on heikentänyt maailmantalouden ja euroalueen talouden kasvunäkymiä. Kauppapoliittinen epävarmuus on lisääntynyt jyrkästi Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen (ks. kuvion kohta b). Sen arvioidaan vaimentavan investointeja, vientiä ja vähäisemmässä määrin myös kulutusta, kun yritykset ja kuluttajat niin euroalueella kuin sen ulkopuolella suhtautuvat kulutukseen varovaisemmin kansainvälisen kaupan ailahtelevan ilmapiirin vuoksi. Viime kuukausina lisääntyneen kauppapoliittisen epävarmuuden odotetaan hidastavan maailmantalouden kasvua (euroalueen ulkopuolella) kumulatiivisesti noin 0,1 prosenttiyksikköä vuosina 2025–2026 investointien ja viennin heikentymisen kautta. Koska euroalueen talous on avoimempi kuin maailmantalous ja sen vienti painottuu kestokulutushyödykkeisiin, epävarmuuden vaikutuksen odotetaan olevan hieman voimakkaampi. BKT:n kasvu hidastunee euroalueella kumulatiivisesti noin 0,2 prosenttiyksikköä vuosina 2025–2026. Tämä muodostaa noin puolet tarkistuksesta, jolla arviota euroalueen talouskasvusta alennetaan kumulatiivisesti maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioissa.

Kuvio

Yhdysvaltojen ja Kiinan väliset efektiiviset tullit ja kauppapoliittisen epävarmuuden kehitys

a) Efektiiviset tullit	b) Kauppapoliittinen epävarmuus
(prosenttia)	(indeksi)

Maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioihin ei sisälly lisätulleja, joita Yhdysvallat aikoo asettaa Kanadalle ja Meksikolle ja joilla voi olla suuri vaikutus erityisesti niistä kärsiviin talouksiin. Meksikoa ja Kanadaa koskevista tuontitulleista ilmoitettiin 1.2.2025, mutta niitä lykättiin muutama päivä myöhemmin. Niitä ei sisällytetty perusskenaarioon, koska ne olivat maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioiden viimeistelyn aikaan vielä liian epävarmoja. ECB-Global-mallilla tehdyt simulaatiot osoittavat, että lisätullit voivat johtaa Yhdysvalloissa merkittävästi nopeampaan inflaatioon ja heikompaan BKT:n kasvuun. Inflaatio voi nopeutua 0,6 prosenttiyksikköä ja BKT:n kasvu hidastua 0,1 prosenttiyksikköä kumulatiivisesti arviointijakson kuluessa. ECB-Base-mallilla tehtyjen lisäsimulaatioiden mukaan vaikutus euroalueen reaalitalouteen olisi vähäinen vastakkaisten voimien vuoksi: euroalueen kilpailukyvyn koheneminen tasoittaisi maailman kysynnän heikkenemisen vaikutusta. Euroalueen hintoihin kohdistuvat vaikutukset voisivat kuitenkin olla hieman negatiivisia.

Perusskenaarioon ei ole sisällytetty myöskään muita Yhdysvaltojen ilmoittamia tuontitulleja, jotka eivät olleet käytössä maaliskuun 2025 asiantuntija-arvioiden viimeistelyvaiheessa, sillä niiden toimeenpanoon liittyy suurta epävarmuutta. Yhdysvaltojen hallinto ilmoitti 10.2.2025, että teräkselle ja alumiinille asetettu 25 prosentin tuontitulli otetaan takaisin käyttöön 12.3.2025. Koska näiden tuotteiden osuus Yhdysvaltojen tuonnista on pieni (2 %), vaikutuksen odotetaan jäävän kaiken kaikkiaan vähäiseksi. Presidentti Trump määräsi 12.2.2025 neuvonantajansa laatimaan kattavan suunnitelman niin sanotuista vastavuoroisista tulleista ja ilmoitti 18.2.205 autojen, lääkkeiden ja puolijohteiden maailmanlaajuisista tuontitulleista. Lisäksi hän vaati 21.2.2025 kauppakumppaneiden tarkistamista digitaalisten palvelujen osalta, käynnisti 25.2.2025 tutkimuksen kuparin tuontitulleista sekä ilmoitti 26.2.2025 Euroopan-tuonnille asetettavista 25 prosentin tulleista ja 27.2.2025 Kiinan-tuontia koskevista 10 prosentin lisätulleista. Presidentti Trumpin 20.1.2025 allekirjoittama ”America First Trade Policy” ‑muistio voisi lisäksi viitoittaa tietä lisätulleille, joita asetettaisiin etenkin kansallisen turvallisuuden perusteella. Tulevien tuontitullien kohteista, suuruudesta ja ajoituksesta vallitsee tällä hetkellä suuri epätietoisuus. Sama koskee niiden maiden reaktioita, joille tulleja määrättäisiin. Euroalueen talous on hyvin avoin ja Yhdysvallat on euroalueen keskeinen kauppakumppani. Näin ollen Yhdysvaltojen hallinnon toimeen panemat uudet tullit ja niihin liittyvä epävarmuus ovat riskejä euroalueen talousnäkymille.

3 Reaalitalous

Euroalueen taloudellinen toimeliaisuus kasvoi 0,1 % vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä (ks. kuvio 1). Yksityinen ja julkinen kulutus vauhdittivat kasvua, mutta viennin kasvun heikkeneminen pääosin kumosi vaikutuksen. Kasvu oli heikon viennin myötä 0,1 prosenttiyksikköä hitaampaa kuin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa odotettiin, tosin BKT:n kasvua edellisillä vuosineljänneksillä tarkistettiin hieman ylöspäin. Sekä yksityinen että julkinen kulutus olivat jonkin verran odotettua vahvempia vuoden 2024 jälkipuoliskolla. Toimialakohtaisessa tarkastelussa teollisuustuotanto todennäköisesti hidastui edelleen neljännen vuosineljänneksen aikana, sillä tavaroiden kysyntä on vaisua, rahapolitiikan aiemmalla kiristämisellä on yhä jonkin verran negatiivisia vaikutuksia, kilpailukyvyn heikkeneminen jatkuu ja kauppapoliittinen tilanne on huomattavan epävarma. Palvelualoilla toimeliaisuus todennäköisesti jatkoi kasvuaan.

Kuvio 1

Euroalueen BKT

a) BKT:n kasvu

(neljännesvuotuinen prosenttimuutos, kausivaihtelusta puhdistetut ja työpäiväkorjatut neljännesvuosittaiset tiedot)

b) BKT:n määrä

(ketjutetut volyymit (2020); mrd. euroa)

Tuoreimpien tietojen mukaan palveluvetoinen kasvu on ollut vaatimatonta vuoden 2025 alussa. Kasvua ovat heikentäneet suuri epävarmuus euroalueen sisäisessä talouspolitiikassa ja kauppapolitiikassa. Kyselyindikaattorien kehitys on edelleen vaimeaa, vaikka useimmat niistä nousivat tammikuussa. Kokonaistuotantoa kuvaava ostopäällikköindeksi (PMI) oli tammikuussa 50,2 eli korkeampi kuin vuoden 2024 neljännen neljänneksen keskiarvo (49,3). Tuoreimmat tiedot viittaavat edelleen toimialojen välisiin eroihin. Teollisuusaloilla toimeliaisuus pysyi hyvin heikkona, ja tehdasteollisuuden ostopäällikköindeksi oli tammikuussa edelleen supistumista kuvaavalla alueella. Palvelualoilla toimeliaisuus sen sijaan kasvoi entisestään. Palvelualojen tuotantoa ja uusia yrityksiä mittaava ostopäällikköindeksi oli tammikuussa kasvua kuvaavalla alueella, mikä viittaa kasvun jatkumiseen.^[3] Asiantuntija-arvioiden perusskenaariossa on tarkasteltu uusien tuontitullien vaikutusta vain Yhdysvaltojen ja Kiinan väliseen kauppaan. Mahdolliset muut muutokset maailman kauppapolitiikassa ja varsinkin Euroopan unionia koskevat muutokset luovat kuitenkin epävarmuutta, jonka negatiivisten vaikutusten arvioidaan heikentävän euroalueen vientiä ja investointeja (ks. kehikko 2). Euroalueen taloudellisen toimeliaisuuden arvioidaan kasvavan 0,2 % vuoden 2025 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä.

BKT:n kasvun odotetaan vahvistuvan keskipitkällä aikavälillä, kun kulutus kasvaa, investoinnit ja ulkoinen kysyntä kohenevat ja rahapolitiikan aiemman kiristymisen vaikutukset hälvenevät (ks. taulukko 3). Yksityisen kulutuksen kasvun arvioidaan jatkuvan, sillä kotitalouksien ostovoima lisääntyy edelleen palkkojen ja työllisyyden voimakkaan nousun sekä inflaation hidastumisen ansiosta. Kotitalouksien kulutuksen arvioidaan kannattelevan yhä elpymistä keskipitkällä aikavälillä, kun se saa tukea myös edelleen korkean kotitalouksien säästämisasteen laskusta. Yksityisen kulutuksen kasvua tukenevat myös vahvat – tosin heikkenevät – työmarkkinat ja kuluttajien luottamuksen oletettu asteittainen elpyminen. Investointien kasvun arvioidaan vahvistuvan vähitellen arviointijaksolla pääasiassa siksi, että rahapolitiikan aiemman kiristämisen vaikutus vaimenee, voittojen kasvu tukee investointeja, NextGenerationEU-ohjelman (NGEU-ohjelman) varat ovat käytössä ja euroalueen sisäinen ja ulkoinen kysyntä kohenevat. Viimeksi mainitun odotetaan myös tukevan viennin kasvua, mutta kauppapoliittinen epävarmuus ja euroalueen kilpailukyvyn pitkittyneet haasteet viittaavat vientimarkkinaosuuksien jatkuvaan supistumiseen. Pandemian ja energiakriisin vuoksi toteutettujen harkinnanvaraisten finanssipoliittisten tukitoimenpiteiden purkaminen jatkuu, ja sen arvioidaan edelleen heikentävän BKT:n kasvua hieman vuosina 2025–2027.

Arvioiden mukaan rahapolitiikan aiemman kiristämisen vaikutus talouskasvuun oli suurimmillaan vuonna 2024, ja sen odotetaan hälvenevän arviointijakson kuluessa ohjauskorkojen laskun myötä. Joulukuun 2021 ja syyskuun 2023 välisenä aikana toteutettujen rahapoliittisten toimien vaikutus välittyy edelleen reaalitalouteen, mutta useimpien muiden kasvua hidastavien vaikutusten arvioidaan jo toteutuneen. Rahapolitiikan aiemmasta kiristämisestä johtuvan negatiivisen kasvuvaikutuksen odotetaan hiipuvan vuoden 2025 aikana. Arvion taustalla ovat kesäkuussa 2024 alkanut ohjauskorkojen lasku ja tulevaa korkokehitystä koskevat markkinaodotukset asiantuntija-arvioiden koontipäivänä (ks. kehikko 1). Hiipumisen ajoitukseen liittyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta.

BKT:n kasvu vuosina 2025 ja 2026 on nyt arvioitu 0,2 prosenttiyksikköä hitaammaksi kuin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa. Vuotta 2027 koskeva kasvuarvio on pysynyt jotakuinkin ennallaan (ks. taulukko 3 ja kuvion 2 kohta b). Vuoden 2025 arvion alentamisen osasyynä on investointien ja viennin paljon heikompi kehitys vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä, eikä kehityksen odoteta kohenevan vuonna 2025. Myös neljännesvuosikasvua koskevia arvioita vuosille 2025 ja 2026 on tarkistettu alaspäin jatkuvan talouspoliittisen epävarmuuden ja kilpailukyvyn haasteiden vuoksi. Vaikka nämä tarkistukset vaikuttavat jonkin verran vielä vuonna 2027, BKT:n arvioitu kasvuvauhti on ennallaan eli 1,3 %. Kaiken kaikkiaan oletusten muutoksilla on vain vähäinen vaikutus arviointijakson aikana: euron valuuttakurssin heikkeneminen ja julkista taloutta koskevien oletusten muutokset nopeuttavat kasvua, mutta vaikutuksen tasoittavat lähes kokonaan ulkoisen kysynnän heikkeneminen ja korkeammat energian hintaoletukset (ks. osa 2 ja kehikko 1).

Kuvio 2

Kysyntäerien vaikutus euroalueen BKT:n kasvuun

a) Maaliskuun 2025 asiantuntija-arviot	b) Joulukuun 2024 asiantuntija-arvioiden tarkistukset
(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)	(prosenttiyksikköinä ja vaikutus prosenttiyksikköinä)

Yksityisen kulutuksen odotetaan elpyvän. Se saa tukea palkansaajakorvausten vankasta kasvusta, jota siivittävät palkkojen nousu ja inflaation hidastuminen. Yksityisen kulutuksen kasvu oli vahvaa vuoden 2024 kolmannella neljänneksellä, mutta se todennäköisesti maltillistui neljännellä neljänneksellä osittain siksi, että kesällä kasvua tukeneet tilapäiset tekijät vähenivät. Kotitalouksien kulutuksen vuotuisen kasvun arvioidaan vahvistuvan siten, että se on noin 0,9 % vuosina 2023–2024 ja 1,3 % vuosina 2025–2027 (ks. kuvio 3). Yksityistä kulutusta tukevat käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu, joka johtuu lähinnä muiden kuin työtulojen (etenkin yrittäjätulojen sekä rahoitusvarallisuuden ja muun varallisuuden) vankasta kasvusta ja palkkojen yhä nopeasta noususta, jonka tosin arvioidaan maltillistuvan, kun reaalipalkkojen nousun vaikutus reaalituloihin hälvenee. Yksityisen kulutuksen kasvu saanee myös tukea säästämisasteesta, joka laskee maltillisesti korkealta nykytasoltaan sitä mukaa kun kulutuskäyttäytyminen vähitellen normalisoituu. Säästämisen vähittäiseen vähenemiseen ennakoidaan vaikuttavan myös odotettu kuluttajien luottamuksen elpyminen ja säästämisen ja kulutuksen tasapainottaminen eli kotitalouksien kulutuksen reagoiminen ostovoiman kasvuun viipeellä. Kotitalouksien säästämisasteen odotetaan kuitenkin pysyvän korkeana, sillä kotitalouksien laina- ja talletuskorot ovat edelleen korkeat ja luotonsaantiehdot tiukat. Yksityisen kulutuksen kasvu vuosina 2024 ja 2025 on nyt arvioitu 0,1 prosenttiyksikköä nopeammaksi kuin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa, koska käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu on osoittautunut ennakoitua vahvemmaksi. Vaikka vuotta 2026 koskevaa arviota on tarkistettu aavistuksen alaspäin, yksityisen kulutuksen kehitys on keskipitkällä aikavälillä edelleen jotakuinkin joulukuun 2024 arvioiden mukaista.

Asuntoinvestointien arvioidaan supistuvan edelleen hieman lyhyellä aikavälillä ja alkavan sitten viritä, kun rahoitusolot vähitellen kevenevät ja kotitalouksien reaalitulot jatkavat kasvuaan. Asuntoinvestointien pitkäaikainen väheneminen todennäköisesti jatkui vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä, ja niiden odotetaan supistuvan hieman lisää lyhyellä aikavälillä. Taustalla on asuntojen kysynnän jatkuva heikkous, jonka vuoksi uusien asuinrakennuslupien määrä laskee edelleen. Asuntoinvestointien odotetaan elpyvän vuoden 2025 jälkipuoliskolta lähtien, sillä vuoden 2023 lopulla alkanut asuntolainojen korkojen lasku todennäköisesti lisää asuntojen kysyntää. Myös kotitalouksien reaalitulojen jatkuvan kasvun arvioidaan vauhdittavan kysyntää. Asuntoinvestoinnit supistuivat merkittävästi vuonna 2024, mutta niiden odotetaan pienenevän vähemmän vuonna 2025. Vuotuisen kasvun arvioidaan muuttuvan positiiviseksi vuonna 2026 – ensimmäistä kertaa vuoden 2022 jälkeen – ja nopeutuvan edelleen vuonna 2027.

Yritysten investointien odotetaan vähenevän lyhyellä aikavälillä epävarmuuden lisääntymisen vuoksi, mutta ne elpynevät myöhemmin arviointijakson aikana, kun kysyntä vähitellen kohenee, rahoitusolot kevenevät ja NGEU-ohjelman varoista syntyy myönteisiä heijastusvaikutuksia. Euroalueen yritysten investointien arvioidaan supistuneen vuonna 2024. Niiden odotetaan pysyvän vähäisinä lyhyellä aikavälillä sekä euroalueen sisäiseen poliittiseen kehitykseen että laajempiin geopoliittisiin ja kauppapoliittisiin huoliin liittyvän jatkuvan epävarmuuden vuoksi. Mikäli maailmankaupan häiriöt eivät ole merkittäviä, investointien odotetaan elpyvän asteittain arviointijakson aikana, kun vallitsevat epävarmuustekijät hälvenevät, rahoitusolot vähitellen paranevat ja NGEU-ohjelman varojen maksatukset piristänevät edelleen yksityisiä investointeja. Yritysten investointien odotetaan kasvavan maltillisesti vuosina 2025–2026 ja sitten voimakkaammin vuonna 2027.

Euroalueen viennin kasvu hidastui jyrkästi vuoden 2024 lopulla, ja kilpailukyvyn haasteiden odotetaan jarruttavan sitä edelleen. Tuoreimmat tiedot viittaavat siihen, että viennin kasvu on jatkunut odotettua heikompana eikä euroalueen vienti enää pysy maailman kysynnän tahdissa. Viimeaikaisissa arvioissa euroalueen viennin ja vientimarkkinaosuuksien kehitys on jatkuvasti ollut odotettua heikompaa (ks. kuvio 4). Euroalueen vientikysyntää koskevia arvioita ei ole kuitenkaan tarkistettu yhtä paljon alaspäin, mikä korostaa kilpailukyvyn haasteita. Euroalueen viennin kasvu heikkeni ja vientimarkkinaosuudet laskivat vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä. Vaikka Irlannin viennin epävakaa kehitys vaikutti laskuun, viimeaikainen heikkous on kyselyindikaattoreiden mukaista: ne viittaavat viennin vaatimattomaan kasvuun lyhyellä aikavälillä. Lisääntynyt kauppapoliittinen epävarmuus heikentää euroalueen viennin kasvunäkymiä entisestään. Viennin kasvun ennakoidaan elpyvän vain vähän vuoden 2025 aikana, pitkän aikavälin keskiarvoaan hitaammin. Vientikysynnän elpymisen odotetaan tukevan euroalueen viennin kasvua keskipitkällä aikavälillä, mutta näkymiä varjostavat edelleen muun muassa Kiinasta tuleva kilpailu, korkeat energiakustannukset ja kasvavat kilpailukyvyn haasteet joillakin huipputeknologian aloilla. Siksi euroalueen viennin arvioidaan kasvavan pitkän aikavälin keskiarvoaan hitaammin. Myös tuonnin arvioidaan kasvavan vain vaimeasti eli jonkin verran pitkän aikavälin trendikasvuaan hitaammin. Syynä ovat viennin ja investointien heikkeneminen. Nettoviennin kasvuvaikutuksen odotetaan olevan kaiken kaikkiaan negatiivinen vuonna 2025 (‑0,5 prosenttiyksikköä, joulukuun 2024 arvioissa -0,2 prosenttiyksikköä) ja sen jälkeen jokseenkin neutraali arviointijakson loppuun asti.

Kuvio 4

Euroalueen vientimarkkinaosuudet

(indeksi, 2019 = 100)

Työmarkkinoiden odotetaan vetävän yleisesti ottaen edelleen hyvin, mutta työllisyyden kasvun arvioidaan hidastuvan viime vuosiin verrattuna. Työllisyys kasvoi maltillisesti vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä jotakuinkin joulukuisten arvioiden mukaisesti. Sen neljännesvuosikasvun arvioidaan jatkuvan yhtä vaimeana arviointijakson loppuun asti. Työllisyyden vuotuisen kasvun odotetaan hidastuneen 1,4 prosentista 0,9 prosenttiin vuosina 2023–2024 ja hidastuvan 0,4 prosenttiin vuosina 2025–2027 (edellisiin arvioihin nähden kasvun arvioidaan olevan 0,2 prosenttiyksikköä hitaampaa vuonna 2026 ja 0,1 prosenttiyksikköä hitaampaa vuonna 2027) (ks. kuvio 5). Merkittävän työvoimapulan käynnistämä työvoiman hamstraus, voittojen nopea kasvu, reaalipalkkojen heikko kehitys, työvoiman vahva kasvu ja muut suhdanneluonteiset tekijät ovat kannatelleet työllisyyskasvua viime vuosina tavallista enemmän. Nyt näiden tekijöiden vaikutus vaimenee vähitellen. Tämänhetkisten arvioiden mukaan joidenkin kasvua tukevien tekijöiden vaikutus hälvenee nopeammin kuin edellisissä arvioissa. Työllisyyden kasvun arvioidaan nyt olevan jonkin verran edellisissä arvioissa oletettua vaimeampaa suhteessa BKT:n kasvuun.

Kuvio 5

Työllisyys

(indeksi, I/2022 = 100)

Vuosina 2025 ja 2026 työn tuottavuuden kasvun odotetaan vahvistuvan maltillisemmin kuin mitä edellisissä asiantuntija-arvioissa ennakoitiin. Työllistä kohden lasketun työn tuottavuuden kasvu oli odotettua heikompaa vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä, ja vuonna 2025 sen odotetaan elpyvän hitaammin kuin edellisissä arvioissa ennakoitiin. Tuottavuuden kasvun arvioidaan olleen -0,1 % vuonna 2024 ja vahvistuvan siten, että se on 0,4 % vuonna 2025 sekä 0,8–0,9 % vuosina 2026–2027. Tämä vastaa työllistä kohden lasketun työn tuottavuuden keskimääräistä vuotuista kasvuvauhtia vuosina 2000–2019, jolloin se oli 0,6 %. Suhdannetekijät johtivat lähimenneisyydessä työvoiman hamstraukseen, reaalipalkkojen heikkoon kehitykseen ja työvoiman vahvaan kasvuun. Niiden arvioidaan nyt hälvenevän jonkin verran nopeammin kuin mitä edellisissä asiantuntija-arvioissa ennakoitiin (ks. kuvio 6). Kehityksen myötä tuottavuuden kasvun oletetaan nyt vahvistuvan arviointijakson loppupuolella. Kuten edellisissä asiantuntija-arvioissa todettiin, rakenteelliset tekijät saattavat hidastaa elpymistä vuosina 2025 ja 2026. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa taloudellisen toimeliaisuuden painopisteen siirtyminen vähitellen palvelualoille, vihreään talouteen siirtymisen aiheuttamat kustannukset, energian hintasokin epäsuotuisan vaikutuksen jatkuminen pidempään, erittäin innovatiivisen tekoälytekniikan odotettua hitaampi käyttöönotto ja väestörakenteen muutos.

Kuvio 6

Työn tuottavuus työllistä kohden

(indeksi, I/2022 = 100)

Työttömyysasteen odotetaan pysyvän verrattain vakaana ja alhaisena arviointijaksolla (ks. kuvio 7). Työttömyysaste oli vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä 0,2 prosenttiyksikköä alempi kuin edellisissä arvioissa odotettiin. Sen odotetaan nousevan aavistuksen vuonna 2025, jonka jälkeen talouden jatkuva – joskin vaatimaton – elpyminen voi johtaa työttömyysasteen uuteen laskuun vuoden 2026 toisesta neljänneksestä lähtien. Työttömyysasteen arvioidaan olevan 6,2 % vuonna 2027. Vuoden 2025 työttömyysastetta on tarkistettu 0,2 prosenttiyksikköä alaspäin tuoreimpien tietojen perusteella. Vuoden 2027 työttömyysastetta on sitä vastoin tarkistettu 0,1 prosenttiyksikköä ylöspäin, koska työllisyyden kasvun odotetaan olevan hitaampaa kasvunäkymiin tehtyjen tarkistusten mukaisesti. Työvoiman kasvun arvioidaan maltillistuvan ja olevan selvästi viime vuosia hitaampaa, kuten joulukuun 2024 arvioissa.

Kuvio 7

Työttömyysaste

(prosenttia työvoimasta)

4 Julkisen talouden näkymät

Euroalueen finanssipolitiikan mitoituksen arvioidaan kiristyneen merkittävästi vuonna 2024.^[4] Sen arvioidaan kiristyvän vain hieman vuonna 2025, olevan neutraali vuonna 2026 ja kiristyvän jälleen jonkin verran voimakkaammin vuonna 2027 (ks. taulukko 4). Mitoitus kiristyi vuonna 2024 mittavien ei‑harkinnanvaraisten tekijöiden vuoksi ja siksi, että suuri osa energiaan ja inflaatioon liittyvistä tukitoimista päättyi. Ei‑harkinnanvaraisten tekijöiden taustalla oli lähinnä joidenkin maiden vahva valtiontulojen kehitys, joka johtui pääasiassa koostumusvaikutuksista (veropohjat kasvoivat nimellistä BKT:tä nopeammin) ja muista tilapäisiksi arvioiduista tekijöistä. Vuoden 2025 harkinnanvaraiset finanssipoliittiset toimenpiteet viittaavat mitoituksen kiristymiseen pääasiassa verojen ja sosiaaliturvamaksujen korotuksien vuoksi. Toimenpideoletukset perustuvat euroalueen kansallisiin budjettisuunnitelmiin, joista joitakin ei ole vielä täysin hyväksytty kansallisissa parlamenteissa. Finanssipolitiikan kiristymisen tasoittavat lähes kokonaan julkisten investointien kasvu, tulonsiirtojen suureneminen sekä ei-harkinnanvaraisiin tekijöihin perustuva finanssipolitiikan keveneminen.^[5] Vuonna 2026 finanssipolitiikan arvioidaan pysyvän jokseenkin neutraalina. Vuonna 2027 finanssipolitiikan mitoituksen ja harkinnanvaraisten toimenpiteiden arvioidaan kiristyvän suhteellisen voimakkaasti lähinnä siksi, että julkiset investoinnit ja tulonsiirrot oletettavasti vähenevät NGEU-avustusrahoituksen päättymisen vuoksi.^[6] Kaiken kaikkiaan finanssipolitiikan kumulatiivinen mitoitus vuosina 2020–2027 on kasvua tukeva, sillä pandemiasta asti toteutetut mittavat finanssipoliittiset tukitoimenpiteet on purettu vain osittain.

Harkinnanvaraiset finanssipoliittiset toimenpiteet viittaavat finanssipolitiikan jonkinasteiseen keventämiseen joulukuun 2024 arvioihin verrattuna. Tämä johtuu lähinnä julkisen kulutuksen kasvusta etenkin vuonna 2024, välittömien ja välillisten verojen alennuksista vuonna 2025 ja tulonsiirtojen suurenemisesta vuosina 2026–2027. Toimenpiteiden muutosten myötä finanssipolitiikan kumulatiivinen mitoitus on kaiken kaikkiaan hieman keveämpi arviointijakson aikana.

Euroalueen julkisen talouden näkymät ovat heikentyneet joulukuun arvioihin verrattuna. Julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan vakiintuvan vain BKT:hen suhteutetun -3 prosentin viitearvonsa alapuolelle, ja velkasuhteen odotetaan kasvavan (ks. taulukko 4). Euroalueen julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan pysyvän arviointijaksolla suurin piirtein ennallaan (-3,3 % suhteessa BKT:hen vuonna 2027). Se myötäilee pääosin suhdannekorjatun perusjäämän kehitystä. Perusjäämän arvioidaan kohentuneen huomattavasti vuonna 2024 ja paranevan sen jälkeen hyvin vähän. Suhdannekomponentin arvioidaan heikkenevän edelleen vuonna 2025 ja pysyvän suurin piirtein ennallaan vuosina 2026–2027. Korkomenojen arvioidaan kasvavan arviointijaksolla asteittain. Vuosien 2025–2027 rahoitusasemaa on tarkistettu alaspäin joulukuun arvioista. Syynä ovat harkinnanvaraisten toimenpiteiden finanssipolitiikkaa keventävä kumulatiivinen vaikutus ja talousnäkymien heikkeneminen. Euroalueen velkasuhteen odotetaan olevan kasvamaan päin, sillä jatkuvien perusalijäämien sekä positiivisten alijäämä-velkakorjausten arvioidaan vaikuttavan velkasuhteeseen enemmän kuin velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin väliset suotuiset erot. Velkasuhdetta on tarkistettu ylöspäin pääasiassa siksi, että perusalijäämät sekä velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin väliset erot ovat suurempia kuin joulukuun arvioissa. Euroalueen julkisen talouden arvioihin liittyy edelleen suurta epävarmuutta. Epävarmuuden taustalla ovat muun muassa jatkuvat geopoliittiset jännitteet ja etenkin puolustusmenojen kasvattamista koskevat ja muut niihin liittyvät toimet, joihin euroalueen maiden hallitukset saattavat tarttua.

5 Hinnat ja kustannukset

Kokonaisinflaation odotetaan maltillistuvan keskimäärin 2,3 prosenttiin vuonna 2025 eli vain aavistuksen lyhyellä aikavälillä. Sitten sen odotetaan hidastuvan 1,9 prosenttiin vuonna 2026 ja 2,0 prosenttiin vuonna 2027 (ks. kuvio 8 ja kuvio 9). Kokonaisinflaation odotetaan hidastuvan vain hitusen vuonna 2025 lähinnä siksi, että elintarvikkeiden hintainflaatio nopeutuu ja energiahintoihin liittyvä vertailuajankohdan vaikutus nopeuttaa inflaatiota. Näiden odotetaan kumoavan lähes kokonaan energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation hidastumisen vaikutuksen kokonaisinflaatioon. Energiainflaatioon liittyvän vertailuajankohdan vaikutuksen vaimetessa kokonaisinflaation odotetaan hidastuvan 2,0 prosenttiin vuoden 2026 alussa ja pysyvän sitten arviointijakson loppuun asti 2 prosentin inflaatiotavoitteen mukaisena tai hieman sitä hitaampana. Vuonna 2027 inflaation arvioidaan olevan 2,0 %. Arviossa on otettu huomioon, että energiainflaatio nopeuttaa kokonaisinflaatiota tilapäisesti uuden ETS2-päästökauppajärjestelmän käyttöönoton vuoksi. Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation ennakoidaan hidastuvan tarkastelujakson aikana niin, että se on 1,9 % vuoteen 2027 mennessä.

Kuvio 8

Euroalueen YKHI-inflaatio

(vuotuinen prosenttimuutos)

Kuvio 9

Euroalueen YKHI-inflaation tärkeimpien erien kehitys

(vuotuinen prosenttimuutos, prosenttiyksikköä)

Energiainflaation arvioidaan pysyvän positiivisena koko arviointijakson ajan kaksi vuotta kestäneen negatiivisen kasvun jälkeen. Vuoden 2025 jälkipuoliskolla energiainflaatio nopeutunee vertailuajankohtaan liittyvän vaikutuksen vuoksi, mutta sen odotetaan pysyvän sen jälkeen vaimeana. Energiainflaation arvioidaan olevan positiivista mutta pitkän aikavälin keskiarvoaan hitaampaa sekä vuonna 2026 että 2027 siitä huolimatta, että vertailuajankohdan vaikutus vaimentaa inflaatiota merkittävästi vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ja energiaraaka-aineiden hintojen oletetaan laskevan (ks. kuvion 10 kohta a). Energiainflaation arvioidaan nopeutuvan 0,1 prosentista 2,3 prosenttiin vuosina 2026–2027. Pääsyynä ovat EU:n ”Fit for 55” ‑ilmastopaketin ja etenkin liikenne- ja lämmityspolttoaineita koskevan uuden ETS2-päästökauppajärjestelmän käyttöönoton tilapäiset vaikutukset.^[7]

Elintarvikeinflaation odotetaan nopeutuvan tilapäisesti vuonna 2025, hidastuvan sitten hieman ja pysyttelevän sen jälkeen jokseenkin samoissa lukemissa (ks. kuvion 10 kohta b). Elintarvikkeiden hintainflaatio on hidastunut viime kuukausina mutta sen kehityksen odotetaan nyt taittuvan: sen odotetaan nopeutuvan noin 3,0 prosentin tasolle vuoden 2025 kolmannella neljänneksellä. Taustalla on ainakin aluksi jalostamattomien elintarvikkeiden hintainflaatio ja sen jälkeen raaka-ainehintojen oletettu vankka nousu. Sitten elintarvikkeiden hintainflaation arvioidaan hidastuvan keskimäärin 2,2 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä – eli selvästi pitkän aikavälin keskiarvoaan hitaammaksi – kustannuspaineiden vähenemisen vuoksi.

Kuvio 10

YKHI-inflaation energia- ja elintarvike-erien kehitys

a) YKHIn energia-erä

(vuotuinen prosenttimuutos)

b) YKHIn elintarvike-erä

(vuotuinen prosenttimuutos)

Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan 2,8 prosentista 1,9 prosenttiin vuosina 2024–2027 lähinnä palveluhintainflaation kohtalaisen vaimenemisen ansiosta, kun aiempien voimakkaiden sokkien vaikutukset vaimenevat edelleen. Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettu YKHI-inflaatio on ollut verrattain vakaa vuoden 2024 alusta lähtien, mutta sen odotetaan vaimenevan vuoden 2025 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen (ks. kuvio 11). Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistetun YKHI-inflaation arvioidaan maltillistuvan vuodesta 2025 eteenpäin, sillä palveluhintainflaatio hidastuu vähitellen, kun viivästynyt mukautuminen yleiseen hintakehitykseen väistyy ja työvoimakustannuspaineet vaimeneminen välittyy hintoihin. Energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettu inflaatio hidastuu myös siksi, että energian aiempien hinnanmuutosten välilliset vaikutukset ovat vaimenemassa ja rahapolitiikan kiristysten välittyminen on vielä meneillään.

Kuvio 11

Euroalueen YKHI-inflaatio ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja

(vuotuinen prosenttimuutos)

Joulukuun 2024 asiantuntija-arvioihin verrattuna YKHI-kokonaisinflaatio on nyt 0,2 prosenttiyksikköä nopeampi vuonna 2025. Vuotta 2026 koskeva arvio on pysynyt ennallaan, ja vuotta 2027 koskevaa arviota on tarkistettu 0,1 prosenttiyksikköä alaspäin. Arviota vuoden 2025 kokonaisinflaatiosta on hieman korotettu pääasiassa siksi, että energiainflaatio on ollut odotettua nopeampaa ja öljyn, kaasun ja sähkön hintaoletuksia on tarkistettu ylöspäin (ks. kehikko 1). Tätä vaikutusta tasoittaa osittain se, että energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettua inflaatiota ja elintarvike-erää on tarkistettu vähän alaspäin pääosin viimeaikaisten tietojen valossa. Vuoden 2026 energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettu YKHI-inflaatio on nyt arvioitu hieman eli 0,1 prosenttiyksikköä nopeammaksi. Tämä johtuu oletuksiin tehdyistä muutoksista – erityisesti euron kurssin heikkenemisestä – sekä arvioitua suuremmista yksikkötyökustannuksista vuonna 2025. Kysyntänäkymien heikkeneminen sitä vastoin hidastaa inflaatiota mutta kompensoi yksikkötyökustannusten vaikutusta vain osittain. Vuonna 2027 molemmat vaikutukset ovat vakaammin tasapainossa, joten energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettua YKHI-inflaatiota koskevaa arviota ei ole muutettu. Energiainflaatiota koskevia arvioita vuosille 2026 ja 2027 on tarkistettu hieman alaspäin, sillä öljyn ja kaasun hintojen oletetaan nyt laskevan jyrkemmin kuin mitä joulukuussa arvioitiin. Energiainflaatioon tehtyjen tarkistusten vaikutuksen kumoaa energia- ja elintarvikehinnoista puhdistettu YKHI-inflaatio, jonka arvioidaan nyt olevan nopeampaa vuonna 2026. Tarkistukset vaikuttavat kuitenkin kokonaisinflaatioon, jonka arvioidaan olevan vuonna 2027 aiempaa hieman hitaampaa.

Kuvio 12

Inflaatioarvion tarkistukset joulukuun 2024 asiantuntija-arvioihin nähden

(prosenttiyksikköinä)

Nimellispalkkojen nousun arvioidaan pysyvän ensin nopeana mutta hidastuvan sitten vähitellen muun muassa siksi, että reaalipalkkojen odotetaan palaavan nopean inflaation jaksoa edeltäneelle tasolleen. Työntekijäkohtaisten palkansaajakorvausten kasvuvauhdin arvioidaan hidastuneen 4,3 prosenttiin vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä (mutta olevan 0,1 prosenttiyksikköä joulukuun asiantuntija-arvioissa ennakoidun tason yläpuolella). Palkkojen nousun vaimenemisen arvioidaan jatkuvan. Arvion mukaan palkkojen nousu on keskimäärin 3,4 % vuonna 2025 ja maltillistuu 2,6 prosenttiin vuonna 2027 (ks. kuvio 13). Taustalla on lähinnä sopimuspalkkojen nousun odotettu hidastuminen ja vähäisessä määrin myös ennakoitua pienemmät minimipalkkojen korotukset. Tämä kehitys vastaa arviota siitä, että työtulo-osuus palaa hitaasti pitkän aikavälin keskiarvonsa mukaiseksi.^[8] Reaalipalkkojen arvioidaan palanneen alkuvuoden 2021 tasolle vuoden 2024 kolmannella neljänneksellä, kuten joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa ennakoitiin. Vaikka tämä tarkoittaa inflaatiokompensaatiopaineiden vähenemistä, työmarkkinoilla vallitsee edelleen työvoimapula. Tämä on osasyynä siihen, että palkkojen keskimääräinen nousu pysyy arviointijaksolla pitkän aikavälin keskiarvoaan jonkin verran nopeampana (2,5 % vuosina 1999–2024). Palkansaajakorvausten kasvu vuonna 2025 on nyt arvioitu 0,1 prosenttiyksikköä nopeammaksi kuin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioissa. Arviota on tarkistettu alaspäin 0,1 prosenttiyksikköä vuonna 2026 ja 0,2 prosenttiyksikköä vuonna 2027.

Kuvio 13

Palkansaajakorvaukset työntekijää kohden

(vuotuinen muutos, prosenttiyksikköinä)

Yksikkötyökustannusten kasvun arvioidaan hidastuvan vuosina 2026 ja 2027, kun palkkojen nousu hidastuu ja tuottavuuden kasvu vahvistuu. Yksikkötyökustannusten kasvun arvioidaan olleen 4,1 % vuoden 2024 neljännellä neljänneksellä. Sen odotetaan hidastuvan keskimäärin 1,7 prosenttiin vuoteen 2027 mennessä pitkän aikavälin keskiarvonsa mukaisesti. Yksikkötyökustannusten kasvuarviota vuodelle 2025 on tarkistettu 0,4 prosenttiyksikköä ylöspäin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioista pääasiassa ennakoitua hitaamman tuottavuuden kasvun vuoksi. Vuotta 2027 koskevaa kasvuarviota on tarkistettu 0,3 prosenttiyksikköä alaspäin lähinnä ennakoitua hitaamman palkansaajakorvausten kasvun vuoksi.

BKT-deflaattorin kasvulla mitattujen euroalueen sisäisten hintapaineiden arvioidaan kaiken kaikkiaan vähenevän edelleen, vaikka voittomarginaalien kasvu kiihtyy arviointijakson jälkipuoliskolla talouden elpymisen myötä (ks. kuvio 14). BKT-deflaattorin vuotuinen kasvuvauhti hidastui nopeasti vuonna 2024, jolloin sen arvioidaan olleen keskimäärin 2,9 % (vuonna 2023 se oli 5,9 %). Tämä johtui työvoimakustannusten vaikutuksen heikkenemisestä ja yksikkökatteiden negatiivisesta vaikutuksesta. BKT-deflaattorin kasvun arvioidaan kuitenkin hidastuvan tästä vuodesta alkaen vähäisemmin erin ja olevan keskimäärin 2,0 % vuosina 2026 ja 2027. Kun yksikkötyökustannusten kasvu maltillistuu ja muiden tuotantokustannusten kehitys pysyy maltillisena, yksikkövoittojen kasvun odotetaan jonkin verran kohenevan vuodesta 2025 alkaen talouden elpymisen, tuottavuuden kasvun vahvistumisen ja ETS2-päästökauppajärjestelmän tilastokäsittelyyn liittyvän tilapäisen tekijän ansiosta.^[9] BKT-deflaattorin kasvuarviota vuosille 2026 ja 2027 on tarkistettu hieman alaspäin joulukuun 2024 asiantuntija-arvioista. Yksikkövoittojen kasvu on nyt arvioitu hitaammaksi vuonna 2025 ja hieman nopeammaksi vuonna 2026, mikä pääosin kompensoi yksikkötyökustannusten kasvuarvioiden vastaavat muutokset.

Kuvio 14

BKT-deflaattori ja sen erät

(vuotuinen prosenttimuutos, vaikutus prosenttiyksikköinä)

Tuontihintainflaation odotetaan nopeutuvan voimakkaasti vuonna 2025 ja maltillistuvan sitten jälleen arviointijakson loppua kohden. Tuonnin deflaattorin odotetaan nousevan ‑0,7 prosentista 2,4 prosenttiin vuosina 2024–2025 ja laskevan sitten 1,5 prosenttiin vuonna 2027. Tuontihintainflaatioon tehdyt tarkistukset (vuonna 2025 osalta huomattavasti ylöspäin ja vuosina 2026–2027 vähän alaspäin) ovat energiaraaka-aineiden hintamuutoksia ja euron heikkenemistä koskevien teknisten oletusten mukaisia.^[10]

6 Herkkyysanalyysit

Energiahintojen vaihtoehtoiset kehitysurat

Energiaraaka-aineiden tulevaan hintakehitykseen liittyy edelleen suurta epävarmuutta, joten öljyn ja kaasun hintakehitystä koskevilla vaihtoehtoisilla oletuksilla olisi huomattava vaikutus etenkin inflaationäkymiin. EKP:n asiantuntija-arviot perustuvat kehikossa 1 esitettyihin teknisiin oletuksiin. Herkkyysanalyysissa puolestaan öljyn ja kaasun vaihtoehtoiset kehitysurat on johdettu optioiden osoittamien riskineutraalien todennäköisyysjakaumien ylä- ja alakvartiileista.^[11] Öljyn hintojen vaihtoehtoiset kehitysurat on jaettu symmetrisesti perusskenaarion ympärille. Yhdysvaltojen asettamien venäläisen tai iranilaisen öljyn vientipakotteiden kiristymisen aiheuttamia nopeamman hinnannousun riskejä tasoittavat kauppakiistoihin tai OPEC+-maiden käyttämättömään kapasiteettiin liittyvät hinnanlaskun riskit. Kaasun hintajakaumassa teknisiin oletuksiin liittyy ennakoitua nopeamman hinnannousun riskejä (ks. kuvio 15), mikä todennäköisesti johtuu toimituksiin liittyvistä epävarmuustekijöistä. Epävarmuustekijät liittyvät nesteytetyn maakaasun maailmanmarkkinoiden häiriöihin, kuten Venäjän maakaasuviennin vähenemiseen Yhdysvaltojen asettamien pakotteiden vuoksi tai suunniteltujen maakaasuhankkeiden lisäviivästymisen vuoksi sekä EU:n markkinoilla syntyviin riskeihin, kuten vaikeuksiin saavuttaa marraskuulle 2025 asetetut kaasun lakisääteiset varastointitavoitteet. Myös ennakoitua hitaamman kasvun riskejä voi esiintyä varsinkin, jos Venäjän Ukrainaa vastaan käymän sodan ratkaisemisessa edistytään merkittävästi. Analyysissa tarkastellaan myös sekä öljyn että kaasun vakiohintaoletusta. Molemmissa tapauksissa lasketaan synteettinen energiahintaindeksi (öljyn ja kaasun hintojen vaihtoehtoisten kehitysurien painotettu keskiarvo), ja vaikutuksia arvioidaan EKP:n ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden käyttämillä makrotalousmalleilla. Taulukossa 6 esitetään malleilla saadut tulokset, joiden mukaan ennakoitua nopeamman inflaation riskit ovat yleisesti jonkin verran voimakkaampia kuin ennakoitua hitaamman inflaation riskit ja BKT:n kasvuun kohdistuu vähäisempiä riskejä.

Kuvio 15

Energian hintaoletusten vaihtoehtoiset kehitysurat

a) Öljyn hintaoletus

(Yhdysvaltain dollaria / barreli)

b) Kaasun hintaoletus

(EUR/MWh)

Valuuttakurssien vaihtoehtoiset kehitysurat

Tässä herkkyysanalyysissa arvioidaan valuuttakurssimuutosten vaikutuksia perusskenaarioon. Niiden perusteella talouskasvu ja inflaatio voivat olla ennakoitua hitaampia. Asiantuntija-arvioiden perusskenaarion teknisissä oletuksissa valuuttakurssin kehitys on vakioitu koko arviointijakson ajaksi. Kaksi vaihtoehtoista valuuttakurssikehitystä, jotka on johdettu 6.2.2025 päivättyjen Yhdysvaltain dollarin ja euron välisten valuuttakurssioptioiden riskineutraalin todennäköisyysjakauman ala- ja yläkvartiileista, viittaavat siihen, että euron kurssi saattaa vahvistua perusskenaariossa oletettua enemmän (ks. kuvio 16). Vaihtoehtoisten kehitysurien vaikutuksia arvioidaan EKP:n ja eurojärjestelmän asiantuntijoiden käyttämillä makrotalousmalleilla. Taulukossa 7 näkyy, miten eri malleilla saadut tulokset vaikuttavat keskimäärin tuotannon kasvuun ja inflaatioon.

Kuvio 16

Yhdysvaltain dollarin ja euron välisen valuuttakurssin vaihtoehtoiset kehitysurat