Mikä talouden käyttämätön kapasiteetti on?

18.7.2018

Talouden käyttämätön kapasiteetti tarkoittaa kansantalouden voimavaroja, jotka eivät ole tietyllä hetkellä käytössä. Se tarkoittaa esimerkiksi tehtaassa seisovia koneita tai työttömiä ihmisiä.

Käyttämättömän kapasiteetin olemassaolo johtuu yleensä siitä, että kysyntä on talouden tuotantokykyä vähäisempää. Taloustieteilijät seuraavatkin talouden käyttämättömän kapasiteetin kehitystä, sillä se antaa arvokasta tietoa siitä, mitä taloudessa tapahtuu.

Miksi keskuspankit tarkkailevat käyttämättömän kapasiteetin määrää?

Talouden runsas käyttämätön kapasiteetti yleensä tarkoittaa, että työnhakijoita on paljon. Vaikka talous alkaisikin kasvaa, tuottajiin kohdistuu vain vähäisiä palkankorotuspaineita. Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei niillä ole tarvetta korottaa tuotteidensa hintoja palkkakustannusten kasvun takia. Näin ollen inflaation hallitsemattomasta kiihtymisestä ei ole vaaraa, mikä saattaa keskuspankin kannalta tarkoittaa, että ohjauskorot voidaan pitää ennallaan. Keskuspankki voi jopa harkita talouskasvun tukemista esimerkiksi alentamalla ohjauskorkoja tai käyttämällä epätavanomaisia toimia estääkseen inflaation hiipumisen liian hitaaksi tai jopa deflaation puolelle.

Työllisyyden elpyessä ja yritysten tuotannon kasvaessa käyttämätön kapasiteetti alkaa kuitenkin ennen pitkää hävitä ja talouden voimavarat ovat lähes kokonaan käytössä. Tuottajien on yhä vaikeampaa rekrytoida uusia työntekijöitä, ja niiden täytyy korottaa palkkoja nykyisen henkilöstönsä pitämiseksi. Silloin voidaan odottaa nopeaakin hintojen nousua. Keskuspankin kannalta tämä tarkoittaa, että sen on luultavasti aika nostaa korkoja hintavakauden turvaamiseksi.

Talouden käyttämättömän kapasiteetin määrä antaa siis viitteitä talouden vallitsevista ja tulevista inflaatiopaineista. Se on yksi niistä tekijöistä, joiden avulla keskuspankit tekevät rahapoliittisia päätöksiä – milloin nostaa tai laskea korkoja. Tällaisen toimenpiteen ajoitus on kriittisen tärkeää. Ennenaikainen koronnosto saattaa heikentää talouden elpymistä, mutta myöhästynyt koronnosto voi sen sijaan johtaa inflaation kiihtymiseen.

Miten talouden käyttämätöntä kapasiteettia mitataan?

Käyttämättömän kapasiteetin mittaukseen liittyy huomattavia ongelmia, ja niidenkin vuoksi käsitteestä väitellään usein taloustieteilijöiden keskuudessa. He käyttävät käyttämättömän kapasiteetin mittaamisessa usein tuotantokuilua, joka tarkoittaa talouden toteutuneen tuotannon ja kapasiteetin täyskäyttöä kuvaavan potentiaalisen tuotannon erotusta. Toteutunutta tuotantoa mitataan bruttokansantuotteella. Potentiaalisen tuotannon käsite viittaa tavaroiden ja palvelujen määrään, joka taloudessa on mahdollista tuottaa silloin, kun sen kaikki voimavarat – kuten työvoima, koneet, infrastruktuuri ja teknologia – ovat mahdollisimman tehokkaassa käytössä, jota voidaan ylläpitää pitkän aikaa.

Toteutunut tuotanto voi olla pienempi tai suurempi kuin potentiaalinen tuotanto. Jos se on pienempi, puhutaan negatiivisesta tuotantokuilusta. Tällöin taloudessa on käyttämätöntä kapasiteettia. Jos toteutunut tuotanto on potentiaalista tuotantoa suurempi, kyseessä on positiivinen tuotantokuilu. Tällainen tilanne voi esiintyä, kun kysyntä on hyvin voimakasta ja talous käy kovemmilla kierroksilla kuin on pitkäaikaisesti mahdollista.

Koska potentiaalinen tuotanto on teoreettinen käsite, sitä ei voida mitata suoraan, vaan asiantuntijat käyttävät sen arvioimisessa erilaisia menetelmiä. Siksi he myös saavat erilaisia tuloksia. Kaiken lisäksi potentiaalista tuotantoa koskevat arviot ovat usein kaikkein epävarmimpia juuri sillä aikavälillä, joka keskuspankkeja kiinnostaa eniten, eli lähimenneisyydessä ja lähitulevaisuudessa. Tästä syystä talouden käyttämättömästä kapasiteetista ja tuotantokuilusta riittääkin niin paljon keskusteltavaa.