EKP:n rahapolitiikan strategiaa koskevat linjaukset

1. Rahapolitiikan strategiaa arvioitiin viimeksi vuonna 2003, minkä jälkeen euroalueen talouden ja maailmantalouden rakenteissa on tapahtunut syvällekäyviä muutoksia. Trendikasvun hidastuminen tuottavuuden kasvun vaimenemisen ja väestökehitykseen liittyvien tekijöiden vuoksi sekä maailmanlaajuisen finanssikriisin jälkiseuraukset ovat johtaneet reaalisten tasapainokorkojen laskuun. Se on kaventanut Euroopan keskuspankin (EKP) ja muiden keskuspankkien mahdollisuuksia saavuttaa tavoitteensa yksinomaan ohjauskorkojen muutoksilla. Globalisaatio, digitalisaatio, ympäristön kestävyyttä uhkaavat tekijät ja muutokset rahoitusjärjestelmässä asettavat nekin haasteita rahapolitiikan harjoittamiselle.
2. Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattu EKP:n mandaatti sekä ohjaa EKP:n rahapolitiikan strategiaa että asettaa sille rajat. EKP:n ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta euroalueella. Eurojärjestelmä tukee yleistä talouspolitiikkaa EU:ssa ja edistää näin osaltaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 3 määriteltyjen unionin tavoitteiden saavuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hintavakauden tavoitetta. EU:n tavoitteisiin kuuluvat muun muassa tasapainoinen talouskasvu, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen. Eurojärjestelmä myös tukee osaltaan luottolaitosten toiminnan ja rahoitusjärjestelmän vakautta valvovien toimivaltaisten viranomaisten politiikan tuloksellista ja asiallista toteuttamista.
3. EKP:n neuvosto vahvistaa, että yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi (YKHI) soveltuu edelleen hintojen mittaamiseen arvioitaessa hintavakaustavoitteen saavuttamista. EKP:n neuvosto kuitenkin katsoo, että omistusasumisen kustannusten sisällyttäminen YKHI-indeksiin toisi paremmin esiin kotitalouksien kannalta merkityksellisen inflaatiovauhdin. Omistusasumisen huomioiminen kattavasti YKHI-indeksissä on monivuotinen hanke, mutta EKP:n neuvosto alkaa jo nyt ottaa rahapoliittisia arvioita laatiessaan huomioon täydentäviä inflaation mittareita, joihin sisältyy alustavia arvioita omistusasumisen kustannuksista.
4. Inflaatio pyritään pitämään riittävästi nollainflaatiota nopeampana, mikä tarjoaa turvamarginaalin deflaation riskiä vastaan. Se vaikuttaa myönteisesti nimelliskorkojen trendikehitykseen ja mahdollistaa rahapoliittisten korkojen laskemisen kehityksen heikentyessä. Vuoden 2003 jälkeen saadut kokemukset ovat korostaneet puskurin jättämisen makrotaloudellista merkitystä. Varsinkin jos reaalisen tasapainokoron voimakas laskutrendi jatkuu, nimelliskorkojen tosiasiallinen alaraja tulee rajoittamaan rahapolitiikan harjoittamista yhä useammin. Myös euroalueen maiden makrotalouden sopeutustoimet, alaspäin joustamattomat nimellispalkat ja mittausharha edellyttävät turvamarginaalin jättämistä.
5. EKP:n neuvosto katsoo, että hintavakauden ylläpitäminen onnistuu parhaiten, kun tavoitteena on 2 prosentin inflaatiovauhti keskipitkällä aikavälillä. EKP:n neuvosto sitoutuu symmetriseen tavoitteeseen, eli se pitää tavoitetta hitaampaa ja nopeampaa inflaatiota yhtä kielteisinä. Kun tavoitteena on kahden prosentin inflaatio, inflaatio-odotukset voidaan ankkuroida tavoitteeseen selkeästi, mikä on hintavakauden ylläpitämisen kannalta olennaisen tärkeää.
6. Inflaatiotavoitteen symmetrisyyden vuoksi EKP:n neuvosto katsoo tarpeelliseksi ottaa huomioon korkojen tosiasiallisen alarajan vaikutukset. Kun korkotaso taloudessa lähenee tosiasiallista alarajaansa, vaaditaan erityisen voimallisia tai pitkällisiä rahapoliittisia toimia, jotta poikkeama inflaatiotavoitteesta ei pääse vakiintumaan. Inflaatio voi siirtymävaiheessa olla myös tavoitetta jonkin verran nopeampaa.
7. EKP:n neuvosto vahvistaa, että sen rahapolitiikan strategiaa toteutetaan keskipitkän aikavälin näkökulmasta. Siinä on otettu huomioon, että inflaatio poikkeaa lyhyellä aikavälillä väistämättä jonkin verran tavoitteesta ja että rahapolitiikan välittymiseen talouteen ja inflaatioon liittyy epävarmuutta ja viiveitä. Kun rahapolitiikkaa harjoitetaan joustavasti keskipitkän aikavälin näkökulmasta, voidaan ottaa huomioon, että poikkeamiin inflaatiotavoitteesta on tarkoituksenmukaisinta reagoida tilanteen mukaan niiden alkusyystä, suuruudesta ja kestosta riippuen. Tällöin EKP:n neuvosto voi ottaa rahapoliittisissa päätöksissään huomioon myös muita hintavakaustavoitteen saavuttamiseen vaikuttavia näkökohtia.
8. EKP on sitoutunut varmistamaan rahapolitiikan mitoituksella, että inflaatio vakaantuu kahden prosentin tavoitteen mukaiseksi keskipitkällä aikavälillä. Ensisijaisena rahapolitiikan välineenä ovat EKP:n ohjauskorot. Koska ohjauskorkoja ei voi laskea määrättömiin, EKP:n neuvosto käyttää tarvittaessa muitakin rahapolitiikan välineitä, etenkin ennakoivaa viestintää, omaisuuseräostoja ja pitempiaikaisia rahoitusoperaatioita. EKP:n neuvosto vastaa jatkossakin joustavasti uusii haasteisiin sitä mukaa kun niitä ilmenee ja harkitsee tarvittaessa uusia rahapolitiikan välineitä hintavakaustavoitteen saavuttamiseksi.
9. EKP:n neuvoston rahapoliittiset päätökset perustuvat kokonaisvaltaiseen arviointiin, jossa otetaan huomioon suhteellisuusperiaatteen mukaisuus ja mahdolliset sivuvaikutukset. Arviointi muodostuu kahdesta rinnakkaisesta analyysista: taloudellisesta analyysista sekä rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysista. Taloudellisessa analyysissa keskitytään reaali- ja nimellistalouden kehitykseen, kun taas rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden analyysissa tarkastellaan raha- ja rahoitustalouden indikaattoreita ja etenkin rahapolitiikan välittymismekanismin toimintaa sekä riskejä, joita rahoitusmarkkinoiden epätasapainosta ja rahataloudellisista tekijöistä saattaisi aiheutua keskipitkän aikavälin hintavakaudelle. Makrotalouden ja rahoitusjärjestelmän kytkökset ovat merkittävä tekijä talouden, rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehityksessä, joten analyysien välisistä yhteyksistä on tärkeää olla hyvin perillä. Uudelleenarvioinnin tuloksissa on otettu huomioon muutokset, joita EKP:n taloudellisessa analyysissa ja rahatalouden analyysissa on tapahtunut vuoden 2003 jälkeen, tarve seurata välittymismekanismin toimintaa, jotta rahapolitiikan välineet pystytään kalibroimaan oikein, sekä rahoitusvakauden merkitys hintavakauden edellytyksenä.
10. Ilmastonmuutoksella on syvällekäyviä vaikutuksia hintavakauteen, sillä se vaikuttaa talouden ja rahoitusjärjestelmän rakenteisiin ja suhdannekehitykseen. Ilmastonmuutoksen torjunta on maailmaanlaajuinen haaste ja yksi EU:n keskeisiä tavoitteita. EKP:n neuvosto on mandaattinsa rajoissa sitoutunut varmistamaan, että eurojärjestelmä ottaa rahapolitiikassa ja keskuspankkitoiminnassa kattavasti huomioon ilmastonmuutoksen ja vähähiiliseen talouteen siirtymisen vaikutukset EU:n lyhyen ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden mukaisesti. EKP:n neuvosto onkin sitoutunut toteuttamaan kunnianhimoista ilmastoaiheista toimintasuunnitelmaa. Ilmastotekijät otetaan kattavasti huomioon rahapoliittisissa arvioissa, ja EKP:n neuvosto muuttaa rahapolitiikan ohjausjärjestelmäänsä siten, että ilmastonmuutos huomioidaan tiedonantovelvoitteissa, riskiarvioissa, yrityssektorilla tehtävissä velkapaperiostoissa ja vakuuskäytännössä.
11. Uusi rahapolitiikan strategia otetaan huomioon rahapoliittisia päätöksiä koskevassa viestinnässä eli linjauksissa, lehdistötilaisuuksissa, Talouskatsauksissa ja rahapolitiikkakokousten selonteoissa. Lisäksi laaditaan visuaalista materiaalia, joka kohdennetaan eri yleisöille niiden asiantuntemuksen mukaan sen varmistamiseksi, että EKP:n toimet ymmärretään ja niihin luotetaan. EKP:n neuvosto arvostaa strategian uudelleenarvioinnin aikana järjestetyistä kuuntelutilaisuuksista saatuja hyviä kokemuksia ja aikoo ottaa keskustelutilaisuudet kiinteäksi osaksi eurojärjestelmän ja kansalaisten vuorovaikutusta.
12. EKP:n neuvosto aikoo arvioida rahapolitiikan strategian toimivuutta säännöllisesti. Seuraava arvio on tarkoitus tehdä vuonna 2025.