Yhteenveto

BKT:n kasvu pysyi vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä odotettua vaimeampana, ja viimeaikaiset indikaattorit viittaavat siihen, että talouskehitys on ollut merkittävästi odotettua heikompaa myös vuoden 2019 alkupuoliskolla. Vaikka talouskehityksen hidastumiseen vuoden 2018 lopulla ovat todennäköisesti vaikuttaneet jotkin tilapäiset tekijät, talouden ilmapiiriä kuvaavien indikaattoreiden laaja-alainen heikentyminen eri maissa ja eri toimialoilla viime kuukausina viittaa siihen, että hidastumiseen ovat vaikuttaneet myös sitkeämmät kasvua jarruttavat tekijät ja että suhdannekehitys on jonkin verran arvioitua heikompaa. Lyhyellä aikavälillä maailmanlaajuiset epävarmuustekijät (protektionismin leviäminen ja Ison-Britannian mahdollinen hallitsematon ero EU:sta) sekä epäsuotuisat kotimaiset tekijät joissain euroalueen maissa tulevat todennäköisesti heikentämään edelleen euroalueen talouskehitystä. Sen jälkeen perusskenaariossa oletuksena on, että kotimaiset ja maailmanlaajuiset kasvua haittaavat tekijät vähitellen väistyvät ja euroalueen talouskasvun perusedellytykset ovat yleisesti ottaen yhä kohdallaan. Perusedellytyksiin kuuluvat erityisesti vahvasti kasvua tukeva rahapolitiikka, palkkojen nousu, vientikysynnän elpyminen ja finanssipolitiikan jonkinasteinen keveneminen. Kasvua edistävien tekijöiden vaikutuksen odotetaan kuitenkin vähitellen muuttuvan vallitsevaksi ja BKT:n kasvun arvioidaan nopeutuvan ja olevan 1,6 % vuonna 2020 (1,1 % vuonna 2019) ja 1,5 % vuonna 2021. BKT:n kasvu vuonna 2019 on nyt arvioitu 0,6 % hitaammaksi kuin joulukuun 2018 asiantuntija-arvioissa. YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan edelleen vuonna 2019, minkä jälkeen sen odotetaan vauhdittuvan arviointijakson loppuun asti ja olevan 1,6 % vuonna 2021. YKHI-inflaatiovauhtia hiljentää vuonna 2019 energian hintainflaation raju hidastuminen, jonka taustalla on öljyn hinnan viimeaikainen lasku. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation arvioidaan nopeutuvan vähitellen arviointijaksolla talouskehityksen jatkuvan mutta aiempaa maltillisemman vahvistumisen ja kiristyvien työmarkkinoiden vuoksi. YKHI-inflaatiovauhti on nyt arvioitu koko arviointijaksolla hitaammaksi kuin joulukuussa 2018 julkaistuissa asiantuntijoiden arvioissa pääasiassa siksi, että viimeaikaisten tietojen perusteella kasvu on vaimentunut, talouden kasvunäkymät ovat aiempaa heikompia ja öljyn hintakehitys on oletettu nyt aiempaa maltillisemmaksi.^[1]

1 Reaalitalous

Talouskasvu heikkeni merkittävästi vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja suurimpien euromaiden välillä oli havaittavissa selvempiä eroja (ks. kuvio 1). BKT kasvoi vuoden 2018 alkupuoliskon kummallakin neljänneksellä 0,4 % mutta hidastui vuoden jälkipuoliskolla 0,2 prosenttiin. Osasyynä olivat talouskasvuun vaikuttavat erityistekijät. BKT:n kasvu hidastui merkittävästi suurimmista euroalueen maista etenkin Saksassa ja Italiassa. Saksassa BKT:n neljännesvuosikasvu pysähtyi vuoden 2018 jälkipuoliskolla (vuoden 2018 alkupuoliskolla 0,4 %), ja Italiassa vuoden 2018 alkupuoliskon 0,2 prosentin kasvu muuttui negatiiviseksi vuoden jälkimmäisellä puoliskolla. Saksassa BKT:n kasvun vuoden 2018 loppupuoliskon voimakas hidastuminen johtui osaksi autoteollisuuden odotettua sitkeämmistä häiriöistä mutta myös eri sektoreiden laaja-alaisemmasta heikosta kehityksestä. Italiassa talouskasvua vaimensivat entistä enemmän epävarmuus, rahoitusmarkkinoiden volatiliteetti ja yritysten heikentynyt luottamus. Ranskassa ja Espanjassa BKT:n neljännesvuosikasvu oli vuoden 2018 jälkipuoliskolla hieman alkupuoliskoa nopeampaa.

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuoreet luottamusindikaattorit ovat yleisesti heikentyneet kotimaisten ja maailmalaajuisten epävarmuustekijöiden sekä suhdannekehityksen odotettua aikaisemman hidastumisen vaikutuksesta. Talouden ilmapiiriä kuvaava Euroopan komission indikaattori (Economic Sentiment Indicator, ESI) on jatkanut laskuaan viime kuukausina laaja-alaisesti eri euroalueen maissa ja eri sektoreilla. Indikaattoriin sisältyvät teollisuuden, palveluiden ja kuluttajien luottamusta mittaavat indeksit ovat edelleen pitkän aikavälin keskiarvoja parempia, mutta ne ovat laskeneet vuoden 2016 lopun tasolle. Myös ostopäälliköiden yhdistelmäindeksi (Purchasing Managers’ Index, PMI) laski edelleen viime kuukausina, kun arviot uusista vientitilauksista ja varastoista heikkenivät. Laajalla rintamalla saadut yllättävän heikot taloustiedot voivat johtua etenkin globaaleihin kauppakiistoihin ja Ison-Britannian EU-eroon liittyvien maailmanlaajuisten epävarmuustekijöiden odotettua voimakkaammasta vaikutuksesta sekä edellä mainituista Italiassa vallitsevista epävarmuustekijöistä ja Ranskan yhteiskunnallisten protestien mahdollisista haittavaikutuksista. Taustalla voi olla myös se, että suhdannekehitys on hidastunut odotettua aiemmin euroalueen talouden yhä kypsemmän suhdannetilanteen myötä. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi BKT:n kasvuarviota tuleville vuosineljänneksille on tarkistettu alaspäin.

Keskipitkällä aikavälillä perusskenaariossa oletuksena on, että kotimaiset ja maailmanlaajuiset kasvua haittaavat tekijät väistyvät vähitellen ja euroalueen talouskasvun perusedellytykset jälleen vahvistuvat (ks. taulukko 1). Perusskenaariossa oletetaan etenkin, että Ison-Britannian ero EU:sta ei ole hallitsematon ja että kansainvälistä kauppaa sekä joidenkin euroalueen maiden kotimaista politiikkaa koskevat tämänhetkiset epävarmuustekijät vähitellen normalisoituvat. Kasvua haittaavien tekijöiden hälveneminen antaa tilaa useille talouden myönteisille perusedellytyksille. EKP:n rahapolitiikan odotetaan jatkuvan vahvasti kasvua tukevana ja välittyvän edelleen talouteen. Pankkien luotonanto yksityiselle sektorille jatkunee vakaana, ja sitä tukevat alhaiset korot ja suotuisa luotonantotilanne niin kotitalous- kuin yrityslainoissakin. Yksityisen kulutuksen ja asuinrakennusinvestointien kasvu saanee tukea myös nopeutuvasta palkkakehityksestä ja nettovarallisuuden kasvusta sekä työttömyyden vähenemisestä. Myös yritysten investointien kasvu jatkuu katteiden paranemisen ja kapasiteetin korkean käyttöasteen vuoksi sekä siksi, että pahenevat työvoiman saatavuusongelmat lisäävät todennäköisesti työvoimaa säästävien investointien tarvetta. Euroalueen viennin odotetaan hyötyvän euroalueen vientikysynnän arvioidusta elpymisestä ja kilpailukyvyn paranemisesta. Vuonna 2018 vallinneen jokseenkin neutraalin finanssipolitiikan odotetaan kevenevän koko arviointijaksolla (ks. luku 3).

Talouskasvun elpyminen kuitenkin hidastuu arviointijakson jälkipuoliskolla, kun joidenkin suotuisien tekijöiden vaikutus vähitellen väistyy. Tekniset oletukset viittaavat siihen, että rahoitusolot tiukentuvat vähitellen, vaikka ne tukevat edelleen kasvua. Lisäksi työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan keskipitkällä aikavälillä usean vahvan kasvuvuoden jälkeen pääasiassa sen vuoksi, että työvoiman saatavuusongelmat käyvät yhä suuremmiksi joissakin maissa.

Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvun odotetaan jatkuvan vahvana vuosina 2019 ja 2020 mutta heikkenevän sitten vuonna 2021. Taustalla on se, että käytettävissä olevien nimellistulojen kasvun ja kuluttajahintainflaation kehitys kompensoivat toisensa vuosina 2019 ja 2020. Sen sijaan vuonna 2021 sekä heikentyvä nimellistulojen kasvu että hieman nopeampi inflaatio vaimentavat reaalitulojen kasvua. Arviona on, että vuonna 2019 bruttopalkat vaikuttavat käytettävissä olevien nimellistulojen kasvuun jonkin verran aiempaa vähemmän työllisyyden kasvun hidastumisen vuoksi. Vuoden 2019 jälkeen bruttopalkkojen vaikutuksen arvioidaan pysyvän jokseenkin muuttumattomana, sillä vaikka nimellispalkkojen kasvun odotetaan nopeutuvan, työllisyyden kasvun ennakoidaan hidastuvan entisestään. Muut henkilökohtaiset tulot kuin palkkatulot pienenivät vuoden 2018 jälkipuoliskolla, ja niiden arvioidaan kasvavan vähitellen arviointijaksolla tuottojen kehitystä seuraillen. Vuonna 2019 tulonsiirtojen nettovaikutuksen odotetaan muuttuvan positiiviseksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2010. Taustalla ovat sekä välittömien verojen leikkaukset että kotitalouksille suunnattujen tulonsiirtojen kasvu. Nettovaikutuksen odotetaan olevan vuosina 2020 ja 2021 kutakuinkin neutraali.

Yksityisen kulutuksen arvioidaan elpyvän lyhyellä aikavälillä, mutta joissakin maissa vallitsevat epävarmuustekijät todennäköisesti vaimentavat sen kasvua. Yksityinen kulutuksen kasvu hidastui vuonna 2018. Jokseenkin vahvana pysynyt kuluttajien luottamus, odotukset työmarkkinatilanteen kohenemisesta entisestään ja työntekijää kohden laskettujen reaalipalkkojen nousu viittaavat siihen, että kulutuksen kasvu vahvistuu seuraavien vuosineljännesten aikana ja saa tukea joidenkin maiden finanssipolitiikan keventämistoimien myönteisestä vaikutuksesta. Samanaikaisesti joidenkin euroalueen maiden sitkeiden kotimaisten epävarmuustekijöiden oletetaan hidastavan yksityisen kulutuksen kasvua tulevina vuosineljänneksinä.

Suotuisat rahoitusolot ja nettovarallisuuden kasvu tukenevat yksityisen kulutuksen kasvua keskipitkällä aikavälillä. Pankkien antolainauskorkojen arvioidaan nousevan arviointijaksolla maltillisesti. Odotuksena kuitenkin on, että lainakorkojen nousun vaikutus bruttomääräisiin korkomenoihin jää pieneksi, sillä kotitalouksien velat ovat pitkäaikaisia ja niistä vain suhteellisen pieni osa on vaihtuvakorkoisia. Bruttomääräisten korkomenojen odotetaan pysyvän lainakorkojen noususta huolimatta pieninä ja tukevan siten edelleen yksityistä kulutusta. Lisäksi nettovarallisuuden arvioidaan kasvavan vuosittain reaalisesti noin 2,5 % vuosina 2019–2021. Kasvua vauhdittaa kiinteistöomistusten vankkana jatkuva arvonnousu, joka vastaa yli puolta arvioidusta kasvusta. Reaalisen nettovarallisuuden kasvun odotetaan tukevan kulutusta – joskin kotitalouksien bruttomääräinen velkataakka on edelleen maailmanlaajuista finanssikriisiä edeltäneellä tasolla.

Asuinrakennusinvestointien kasvun odotetaan jatkuvan, joskin aiempaa maltillisempana. Rakennusalalla vallitseva vahva luottamus ja rakennuslupien määrän kasvu viittaavat siihen, että asuinrakennusinvestointien kasvu jatkuu seuraavina vuosineljänneksinä. Kaiken kaikkiaan kasvun odotetaan kuitenkin hidastuvan. Hidastuminen näkyy myös kyselytutkimuksissa, joiden perusteella kodin remontointia ensi vuoden aikana suunnittelevien kotitalouksien osuus on viime aikoina laskenut. Tämä voi johtua osittain rahoitusolojen oletetusta hienoisesta kiristymisestä. Kasvua saattavat hidastaa myös yhä kahlitsevammiksi käyvät rakennusalan kapasiteettirajoitteet ja joidenkin maiden epäsuotuisa väestökehitys.

Yritysten investointien kasvun odotetaan elpyvän edelleen arviointijaksolla joskin melko hitaasti. Yritysten investointien kasvun arvioidaan hidastuneen jonkin verran vuoden 2018 jälkipuoliskolla. Vuonna 2019 yritysten investointien kasvun odotetaan pysyvän jokseenkin vaimeana, kun pitkittyneet huolet kansainvälisestä kauppapolitiikasta, Ison-Britannian mahdollinen sopimukseton EU-ero sekä Kiinan talouskasvun ennakoitua vahvempi hidastuminen heikentävät yhä enemmän yritysten luottamusta eri maissa. Useiden suotuisten perustekijöiden odotetaan kuitenkin tukevan edelleen yritysten investointeja euroalueella. Esimerkiksi tehdasteollisuuden kapasiteetin käyttöaste ylittää edelleen pitkän aikavälin keskiarvon, ja monet alan yritykset mainitsevat usein laitepulan rajoittavan tuotantoa. Myös rahoitusolojen odotetaan pysyvän arviointijaksolla asteittaisesta kiristymisestä huolimatta suotuisina ja voittojen odotetaan kasvavan, mikä suurentaa entisestään yritysten viime vuosina keräämää merkittävää likvidien varojen ylimäärää. Lisäksi yritykset saattavat kompensoida työvoimapulasta johtuvia tarjontaongelmia lisäämällä investointeja.

Euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin odotetaan kasvavan lähiajat vientikysyntää hieman nopeammin ja sen jälkeen samaan tahtiin vientikysynnän kanssa. Euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin kasvu hidastui vuoden 2018 alkupuoliskolla, mutta sen arvioidaan nopeutuneen vähitellen toisella ja kolmannella vuosineljänneksellä ja olleen vientikysynnän kasvua nopeampaa neljännellä vuosineljänneksellä. Markkinaosuuksien suureneminen neljännellä vuosineljänneksellä johtuu osittain maakohtaisista tekijöistä. Näiden tekijöiden väistyessä ja vientikysynnän pysyessä vaimeana vuonna 2019 euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin kasvun odotetaan pysyvän hitaana lyhyellä aikavälillä. Vuonna 2019 vienti kasvanee kuitenkin jonkin verran nopeammin kuin vientikysyntä, ja markkinaosuuksien odotetaan hieman suurenevan. Euroalueen ulkopuolelle suuntautuva vienti kasvaa suhteellisesti vientikysyntää voimakkaammin lyhyellä aikavälillä, kun euroalueen maiden hintakilpailukyky paranee ja autovienti normalisoituu entisestään. Keskipitkällä aikavälillä euroalueen ulkopuolelle suuntautuvan viennin odotetaan kasvavan samaa tahtia vientikysynnän kanssa (ks. kehikko 2). Euroalueen ulkopuolelta tulevan tuonnin arvioidaan kasvaneen vientiä hitaammin vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä, mikä viittaa siihen, että nettovienti on vaikuttanut myönteisesti BKT:n määrän kasvuun. Tuonti euroalueen ulkopuolelta kasvanee suurin piirtein samaa tahtia kuin kokonaiskysyntä (kotimainen kysyntä + vienti). Koska tuonnin arvioidaan kasvavan jonkin verran nopeammin kuin viennin, ulkomaankaupan nettovaikutus talouskasvuun muuttuu arvioiden mukaan hieman negatiiviseksi vuonna 2019 ja pysyy arviointijakson loppuun asti jokseenkin neutraalina.

Työllisyyden kasvun arvioidaan hidastuvan, kun talouskehitys hidastuu ja työvoimapula käy joissakin maissa yhä pakottavammaksi. Ennakoivien kyselyjen mukaan työllisyys kasvaa lyhyellä aikavälillä maltillisesti. Kasvun odotetaan vaimenevan lyhyellä aikavälillä lähinnä talouskasvun huomattavan hidastumisen vuoksi. Keskipitkällä aikavälillä kasvu jatkunee vaimeana, sillä työvoiman saatavuusongelmien odotetaan rajoittavan työllisyyden kasvua entisestään joissakin maissa, ja työvoiman kysynnän arvioidaan vaimenevan talouskasvun hidastumista myötäillen.

Työvoiman kasvun odotetaan vaimenevan arviointijaksolla. Työvoiman odotetaan kasvavan edelleen. Kasvuodotuksen taustalla ovat arviot työntekijöiden nettomääräisen maahanmuuton lisääntymisestä, odotukset pakolaisten integroitumisesta työmarkkinoille ja työvoimaosuuden jatkuva kasvu. Näiden tekijöiden arvioidaan kuitenkin väistyvän arviointijakson mittaan, ja väestön ikääntymisen epäsuotuisa vaikutus työvoiman kasvuun voimistunee, kun iäkästä väestöä poistuu työvoimasta enemmän kuin nuoria tulee työvoiman piiriin.

Työttömyysasteen odotetaan laskevan 7,5 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä. Työttömyysaste oli vuoden 2018 neljännellä neljänneksellä 7,9 % eli alimmillaan kuin kertaakaan sitten vuoden 2008 kolmannen neljänneksen. Työttömien määrän arvioidaan vähenevän noin 0,9 miljoonaa ja olevan arviointijakson loppuun mennessä 12,9 miljoonaa eli yhä jonkin verran suurempi kuin kriisiä edeltänyt pohjalukema. Vaikka työttömyysasteen odotetaan laskevan arviointijaksolla lähes kaikissa euroalueen maissa, yksittäisten maiden väliset erot pysynevät yhä suurina.

Työn tuottavuuden kasvun arvioidaan piristyvän arviointijaksolla. Työn tuottavuus kasvoi vahvasti vuonna 2017, mutta työntekijää kohden laskettu työn tuottavuus pieneni hieman vuosineljänneksestä toiseen vuoden 2018 aikana talouskasvun odottamattoman vaimenemisen myötä ja koska työvoimapula on johtanut toisinaan työvoiman ylimitoituksiin. Tuottavuuden kasvun odotetaan nopeutuvan maltillisesti vuoden 2019 tulevien neljännesten aikana, kun talouskasvu jälleen voimistuu. Sen jälkeen työn tuottavuuden kasvun odotetaan nopeutuvan lähes kriisiä edeltänyttä 1,0 prosentin^[4] keskimääräistä kasvuvauhtia ja saavan tukea työntekijää kohden laskettujen tehtyjen työtuntien määrä kasvusta ja kokonaistuottavuuden jonkinasteisesta kohenemisesta.

BKT:n kasvu on nyt arvioitu vuoden 2019 osalta huomattavasti hitaammaksi ja vuoden 2020 osalta hieman hitaammaksi kuin joulukuun 2018 asiantuntija-arvioissa. Vuoden 2019 BKT:n kasvuarvion huomattava pienentäminen johtuu siitä, että vuoden 2018 neljänneltä neljännekseltä saadut tiedot osoittavat kasvun hidastuneen, ja lyhyen aikavälin kasvunäkymät ovat heikentyneet. Tämän taustalla ovat tiettyjen kasvua haittaavien tekijöiden arvioitua pitkäkestoisempi vaikutus joissakin euroalueen maissa sekä maailmanpoliittisen epävarmuuden voimistuminen. BKT:n keskipitkän aikavälin kasvuarvio pysyy suurin piirtein ennallaan, sillä oletuksena on, että talouskasvu vahvistuu jälleen, kun kasvua haittaavat maailmanlaajuiset ja kotimaiset tekijät vähitellen väistyvät.

2 Hinnat ja kustannukset

YKHI-inflaation odotetaan hidastuvan edelleen vuoden 2019 neljännelle neljännekselle saakka, minkä jälkeen sen odotetaan jälleen nopeutuvan arviointijakson loppuun asti niin, että se on 1,6 % vuonna 2021 (ks. kuvio 2). Kokonaisinflaation hidastuminen vuonna 2019 johtuu pääasiallisesti YKHIn energiaerän hintainflaation huomattavasta hidastumisesta öljyn hinnan rajun laskun ja sen aiempaan nousuun vuonna 2018 liittyvien vertailuajankohdan vaikutusten vuoksi. Vuosina 2020 ja 2021 energian hintojen odotetaan nousevan hillitysti ja noudattelevan öljyfutuurien jokseenkin loivaa hintakäyrää. Elintarvikkeiden hintojen perusteella lasketun YKHI-inflaation arvioidaan pysyttelevän 1,9 prosentin tuntumassa arviointijaksolla. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettu YKHI-inflaatio nopeutunee asteittain 1,6 prosenttiin vuonna 2021, ja sen odotetaan saavan tukea talouden elpymisestä, joka jatkuu edelleen – joskin aiempaa hitaampana. Lisäksi palkat nousevat työmarkkinatilanteen kiristymisen myötä, mikä lisää kotimaisia kustannuspaineita. Myös muiden raaka-aineiden kuin energian hintojen nousu ja maailmantalouden inflaatiopaineiden kasvu nopeuttavat osaltaan ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettua YKHI-inflaatiota.

Palkkojen nousun odotetaan hieman nopeutuvan entisestään arviointijaksolla, kun työmarkkinatilanne kiristyy edelleen ja palkkojen nousua joissakin maissa viime vuosina hidastaneet toimenpiteet päättyvät. Työntekijäkohtaisten palkansaajakorvausten kasvun odotetaan nopeutuvan vuonna 2018 mitatusta 2,2 prosentista 2,6 prosenttiin vuonna 2021. Yksikkötyökustannusten kasvun odotetaan kuitenkin jonkin verran hidastuvan arviointijaksolla, koska tuottavuuden kasvun arvioidaan vahvistuvan. Odotukset palkkojen noususta johtuvat pääasiassa siitä, että euroalueen työmarkkinatilanteen ennakoidaan edelleen kohenevan arviointijaksolla, kun työmarkkinatilanne käy yhä kireämmäksi joissakin osissa euroaluetta. Palkkojen nousua vauhdittanee noususuhdanteen lisäksi myös hiljattain merkittävästi nopeutunut kokonaisinflaatio niissä euroalueen maissa, joissa palkanmuodostus on osittain kytketty toteutuneeseen inflaatiokehitykseen. Talouskasvun jatkuessa ei myöskään ole entisenlaista tarvetta kriisiin liittyneille palkkakehityksen hillitsemistoimille, kuten palkkamaltille joidenkin maiden hintakilpailukyvyn palauttamiseksi tai kriisin aikaisesta nimellispalkkojen joustamattomuudesta johtuvalle palkankorotusten lykkäämiselle. Joissakin maissa tehdyt minimipalkkojen korotukset voivat nekin näkyä palkkajakaumassa.

Voittomarginaalien kehityksen odotetaan olevan arviointijaksolla suotuisampaa kuin vuonna 2018. Voittomarginaalit ovat parin edellisen vuosineljänneksen aikana kutistuneet yksikkötyökustannusten äkillisen kasvun vuoksi, kun talouskehityksen heikentyminen on hidastanut tuottavuuden kasvua. Voittomarginaalien kehitystä ovat heikentäneet lisäksi öljyn aiempiin hinnankorotuksiin liittyvä ulkomaankaupan vaihtosuhteen huononeminen. Molempien tekijöiden merkitys vähennee seuraavien vuosineljännesten aikana, kun talouden ja tuotannon kasvu piristyy. Myös ulkomaankaupan vaihtosuhteen odotetaan paranevan öljyn hiljattaisen hinnanlaskun ansiosta.

Ulkomaisten hintapaineiden odotetaan pienenevän vuonna 2019 ja kasvavan sitten maltillisesti arviointijakson loppuun asti. Tuonnin deflaattorin vuotuisen kasvun ennakoidaan hidastuvan vuonna 2019 edellisvuodesta ja nopeutuvan sitten asteittain. Delflaattorin kasvukäyrä riippuu suuresti öljyn hintamuutoksista, jotka korottivat tuontihintoja vuonna 2018 ja joiden odotetaan hillitsevän niiden nousua vuonna 2019. Toisaalta muiden raaka-aineiden kuin öljyn hintojen ja maailmantalouden inflaatiopaineiden oletetaan nousevan ja edesauttavan myös tuontihintojen asteittaista nousua.

Vuoden 2019 YKHI-inflaatiovauhdin on nyt arvioitu olevan koko arviointijaksolla hitaampaa kuin joulukuun 2018 asiantuntija-arvioissa. YKHI-inflaation hidastumisen taustalla on lähinnä oletus öljyn huomattavasta hinnanlaskusta (varsinkin vuosina 2019 ja 2020) sekä ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja lasketun YKHI-inflaation hidastumisesta. Ilman energian ja elintarvikkeiden hintoja laskettua YKHI-inflaatiota hidastavat puolestaan alemman öljyn hinnan välilliset vaikutukset, viimeaikaiset tiedot kasvun vaimentumisesta, talouden hillitymmät kasvunäkymät ja hieman tarkistettu arvio siitä, kuinka voimakkaasti palkankorotukset välittyvät hintoihin.

3 Julkisen talouden näkymät

Euroalueen finanssipolitiikan arvioidaan olleen jokseenkin neutraalia vuonna 2018, ja sen ennustetaan kevenevän vuodesta 2019 eteenpäin. Finanssipolitiikan mittarina käytetään suhdannekorjatun perusjäämän muutosta puhdistettuna valtion finanssisektorille antamasta tuesta. Kevyempi finanssipolitiikka vuonna 2019 johtuu pääasiassa välittömien verojen ja sosiaaliturvamaksujen leikkauksista sekä julkisten menojen kasvusta joissakin maissa. Vuonna 2020 finanssipolitiikan arvioidaan kevenevän entisestään lähinnä välittömien verojen ja sosiaaliturvamaksujen lisäleikkausten, melko vahvana pysyvän menojen kasvun ja suurempien tulonsiirtojen vuoksi. Vuonna 2021 perusskenaarioon sisältyy jonkinasteista kevenemistä, joka liittyy lähinnä menojen kasvuun joissakin maissa.

Euroalueen julkisen talouden rahoitusaseman arvioidaan heikkenevän vuonna 2019 ja pysyvän arviointijakson loppuun saakka suurin piirtein ennallaan. Velkasuhteen supistuminen sitä vastoin jatkuu. Julkisen talouden alijäämäsuhteen kasvu johtuu suhdannekorjatun perusjäämän heikkenemisestä. Sen vaikutusta lieventää korkomenojen hienoinen supistuminen, kun aiempaa korkeakorkoista velkaa korvataan matalakorkoisemmalla. Velkasuhteen pieneneminen saa tukea perusylijäämistä sekä velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin suotuisasta erosta.

Euroalueen alijäämäsuhteen kehitys on nyt arvioitu etenkin vuosien 2020 ja 2021 osalta huomattavasti heikommaksi kuin joulukuun 2018 arvioissa. Julkisen talouden alijäämää suurentavat vähemmän suotuisa perusjäämä ja suhdannekomponentin pieneneminen makrotalouden näkymien heikentyessä. Arvioiden mukaan velkasuhdetta suurentavat lähinnä velan koron ja BKT:n kasvuvauhdin välisen eron kasvaminen vuonna 2019, kun BKT:n kasvuarvioita korjataan alaspäin ja perusjäämä supistuu.